sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Onnellisuuskuplassa!

Eilinen lauantaipäivä kului Oulussa sisustussuunnitteluopinnoissa ja olipahan mahtava päivä. Ihana Niina Ahonen luennoi meille stailaamisesta ja täytyy kyllä myöntää, että kyseinen luento oli koko opintojen parasta antia. Se energia ja ilo, mikä Niinasta paistoi, oli uskomatonta. Aivan mieletön nainen!


Lisäksi Niinalla on hyvin samantapainen tausta kuin allekirjoittaneella, joten muutaman minuutin keskustelu tämän hetkisestä tilanteestani ja Niinan rohkaisevat ja kannustavat sanat, saivat minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että viimesyksyinen irtisanoutumiseni, oli elämäni paras päätös.    
Mul on all good everything.

Iloa uuteen viikkoon!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Työpöytä OSB-levystä!

Soluhuoneeni sisustus etenee hitaasti, joten kokonaiskuvia ei kannata henkeään pidätellen odottaa. Ketään tuskin kiinnostaa kuvat helmalakanattomasta runkopatjasta, lattialla nököttävästä televisiosta tai huoneen reunoja kiertävistä tavaroista, jotka kuumeisesti odottavat sijoituspaikkojansa. Pakko oli kuitenkin räpsiä muutama kuva siitä yhdestä ja ainoasta valmiista asiasta - itse tehdystä työpöydästäni.


Pöytätaso on mustaksi maalattua OSB-levyä (samaa kuin sängynpäädyssämme) ja pukkijalat tilasin Ikeasta. Vaikka jalkojen kasaaminen meinasi viedä viimeisetkin järjen rippeet, olen lopputulokseen kuitenkin todella tyytyväinen. Myös viime jouluna lahjaksi saamani Muuton Wood -valaisin pääse upeasti oikeuksiinsa mustaa pöytää ja valkoista seinää vasten.


Mietinnässä on vielä, pitäisikö tason päälle tilata jonkinlainen läpinäkyvä levy tukea tuomaan, ohut OSB-levy kun ei mahdottomasti kestä painoa. Täysin tasainen pinta olisi myös miellyttävämpi kirjoitusalusta, vaikka hyvin vähän nykyään käsin tuleekaan kirjoitettua. Miinusmerkkinä vaakakupissa painaa kuitenkin se, että levy peittäisi jonkin verran maalatun OSB:n kaunista pintaa. Se kun tässä vähän olisi se juttu. Pohdinta siis jatkukoon.


Leppoisaa tiistai-iltaa!

lauantai 17. syyskuuta 2016

Syksy!

Se on tullut aivan huomaamatta, salakavalasti hiipinyt ja yhtäkkiä iskenyt tajuntaani. Syksy on täällä.


Aamut tuntuvat kirpeän raikkailta ja luonto tarjoaa kauneinta väriloistoaan. Uusi kaupunki, uusi elämäntilanne ja uudet velvollisuudet ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole ehtinyt nauttia syksystä vielä yhtään. Onneksi yhdelläkin oksalla ja oman pihan omenoilla saa syksyn tuntua kotiin.


Tämän viikonlopun aionkin nauttia omassa kotona. Tällä viikolla on kalenteri tuntunut erityisen täydeltä, mutta kaikki tehtävät sain suoritettua ajallaan. Ja aloitinpa vielä ylimääräisenä yhden maisterivaiheen opiskelijoille suunnatun kurssinkin. Tänään voin siis hyvällä omallatunnolla juhlia ystävien yksivuotiasta hurmuria ja näyttäähän se allekirjoittanutkin vanhenevan huomenna...


Syksyn tuoksuista viikonloppua!

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Habitare 2016!

Tuleeko teillä jo Habitare -postaukset korvista ulos? Lukijakadon riskistä huolimatta, tässäpä minun näkemykseni messuista.


Kyseessähän oli allekirjoittaneen ensimmäiset Habitare -messut ikinä, joten vertailukohtaa ei aiempiin vuosiin ollut. Kokemus olikin erittäin antoisa ja kokonaisuus tuntui mukavan ehjältä. Olin myös iloisesti yllättynyt messujen runsaudesta. Joka puolella oli jotakin kiinnostavaa eikä yksi kokonainen päivä edes riittänyt kaiken näkemiseen. Ainoan miinuksen annankin messukartan uupumisesta, minä kun olisin kaivannut käteeni selkeää opasta, jossa lukisi näytteilleasettajien nimet pelkkien numeroiden sijaan.


No mitä messuilta sitten jäi käteen? Pinnalla on selvästi luonnonmateriaalit (puu, nahka, pellava, juutti), värit (etenkin murretut), lämpö, viherkasvit sekä tietynlainen boheemius. Vaikkei kotimme mitään värien ilotulitusta olekaan, olen salaa hyvinkin iloinen värien paluusta ja huolettomien asetelmien tuomasta rentoudesta.



Omat suosikkini olivat jo kuvissa näkyneet Vepsäläinen ja Tikkurila sekä eniten odottamani Hakola. Lempi -hylly ihastutti uudelleen ja Lazy -kulmadivaani vei sydämeni. Parasta osastolla oli kuitenkin Hakolan luovan johtajan Annaleena Hämäläisen tapaaminen.



Lisäksi vehreä Garage Garage miellytti luonnollisilla materiaaleillaan.  Ja entäpä tuo takka, rakkautta ensi silmäyksellä.



Jos jaksoitte lukea tänne asti, niin kerrottakoon vielä, että valaisimet näyttävät tällä hetkellä iskevän allekirjoittaneeseen ja lujaa. Timo Niskasen HIMMEEn Filly -valaisimet tuovat hymyn huulille veikeällä ulkomuodollaan ja erityisesti minuun kolahtivat sarjan pöytä- ja seinävalaisinmallit.


Sagalaga Designin superhauska KORPI -valaisin keräsi myös ihastuksen huokaisuja. Onhan tuo aivan mieletön katseenvangitsija.


Ilahduin myös kovasti päästessäni juttusille lahjakkaan Laura Väreen kanssa. Hänen lentokonevanerista valmistetut Aava -valaisimet hurmasivat minut täysin ja mukavaa olikin päästä kehumaan niitä suunnittelijalle itselleen.


Kiitos Laura messuseurasta sekä inspiroivasta ja naurua (ja myös vähän jännitystä) täynnä olevasta päivästä!
Back to Top