SOCIAL MEDIA

Ajatuksia bloggaamisesta

Olen monesti ajatellut blogini lopettamista, tiistaina meinasin jopa kertaheitolla poistaa koko blogin. Kuten jokainen on varmasti huomannut, viime aikoina kuvani ovat olleet tavallista huonompia. Syynä tähän on ollut yksinkertaisesti se, etten ole jaksanut kiinnostua kuvaamisesta. Se onkin ollut minulle alusta saakka vaikein tehtävä, kunnollisten kuvien ottaminen. Ihaillen katselenkin muiden blogien kauniita kuvia, melkein kuin sisustuslehteä lukisi.

Valokuvaustahan voi aina oppia, mutta siinä se ongelma piileekin, en jaksa innostua asiasta tarpeeksi. Meiltä ei myöskään löydy tarpeeksi hyvää objektiiviä esimerkiksi lähikuvien ottamiseen. Rahallahan sellaisen saisi, mutta sitä kun ei nyt ole. Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, mikä vaikuttaa mielialaani tällä hetkellä kaikkein eniten, työttömyyteeni. Tiedän, etten todellakaan ole yksin asian kanssa, mutta kyllä työttömäksi jääminen herättää (sisustus)bloggaajassa ajatuksen siitä, mistä minä nyt kirjoitan. Oikeastihan kyseistä ongelmaa ei edes ole, talossamme riittää edelleen nurkkia, joita kuvata.

Olenkin muutaman päivän itsetutkiskelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että suurin ongelmani on epävarmuus. Niin ironista kuin se onkin, sillä olen koulutettu sietämään epävarmuutta. Mielessäni on risteillyt monia kysymyksiä. Onko blogillani mitään annettavaa? Lukeeko sitä kukaan oikeasti? Erottuuko blogini millään tuhansista muista? Onko tässä mitään järkeä? Sain pitkän pohdinnan jälkeen jokaiseen kysymykseen vastaukseksi kyllä (kiitos avusta ihana Irina). Sydäntäni lämmitti myös Annukan sanat siitä, kuinka blogini ja sen kirjoittaja on aito. Tälläinenhän minä olen, sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä höpöttelijä.

Kuva: pinterest.com

En esittele kalliita design-ostoksia enkä kulje sisustustrendien huipulla. Remontoin puutteellisilla taidoilla ja sisustan ymmärtämättä sisustusoppeja. Teen tämän kaiken kuitenkin suurella sydämellä meidän kotiamme varten. Joskus mennään metsään niin että rytisee, joskus taas onnistun. Sisustaminen on kuitenkin matka, jossa talo kasvaa ajan saatossa kodiksi. Mutta ilman kokeilemista ja uskaltamista ei voi onnistua.

Kuva: pinterest.com

Samalla voinkin tunnustaa, että hain tämän hetkistä unelmatyötäni ja lokakuun puolella selviää, kuinka käy. Joten sormet ja varpaat pystyyn. Arvonnan myötä blogini on saanut myös monia uusia lukijoita, joten tervetuloa, toivottavasti pysytte jatkossakin mukana.

Iloista perjantaita!

24 kommenttia :

  1. Täällä on sulle sormet ja varpaat pystyssä!! <3

    Itsellä ollut vähän samanlaisia ajatuksia. Tykkään kyllä kuvata ja haluaisin siinä oppia. Tarvitsis vaan saada uusi kamera, mutta yksinkertaisesti ei ole siihen varaa. On niin paljon muutakin kallista ostettavaa.
    Toivottavasti edes nykyiset lukijani tyytyvät huonoihin kuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sormista ja varpaista :) <3

      Mun mielestä sun kuvat ei ole mitenkään huonoja, joten älä huoli. Kyllä minä ainakin pysyn lukijana! Ja valosta on suuri apu huonommankin kameran kanssa (sen tajusin eilen) :D Meillä vaan on valitettavan pimeä talo ja talvea kohden mennään kovaa vauhtia...

      Poista
  2. Toivottavasti onnistuu sen työpaikan kanssa - työttömyys rassaa kyllä mieltä ja sielua!
    Ja kuvien kanssa pähkäillään täälläkin - kurssille pitäisi mennä, mutta kun ei tunnu juuri nyt olevan sellaisia, joihin työpäivän jälkeen enää ehtisin. Ja lisähärpäkkeitä kameraan pitäisi ostaa, mutta tuntuu vain aina olevan tärkeämpiäkin rahareikiä. Joo-o - mennään vaan niillä, mitä on!
    Kivaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Rahareikiä kyllä tuntuu olevan riittämiin ja talvirenkaatkin pitäisi ostaa :) Mennään siis sillä mitä on :D

      Kivaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  3. <3

    Kyllä meidän blogeilla on ne omat lukijansa. Vähillä rahoilla eletään täälläkin ja siksi oikeastaan osittain teinkin taannoin sen postauksen, jossa kerroin tilanteestani. Vertaistueksi, opiksi muille, motivaatioksi itselleni... Ihana, että otit yhteyttä. Olen siis ainakin jotenkin onnistunut vaikuttamaan sillä postauksellani ja se on jollekin jäänyt mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Irina <3 Olet kuule jäänyt mieleeni jo aikoja sitten enkä aio sua koskaan unohtaa. Sun blogi on todella tärkeä monelle meistä :)

      Poista
    2. Voi ei! Kiitos. Nyt mä olen ihan hämmentynyt sun sanoistasi. <3 En itsekään oikein vielä ymmärrä, mikä mun blogissa ketäkin viehättää.

      Poista
    3. Minua viehättää ainakin juuri se aitous, se tunne mikä jokaista postausta lukiessa välittyy. Sä et esittele vain uusia tavaroita, vaan kirjoitat juuri siitä, miltä sillä hetkellä tuntuu. Blogisi ei ole pelkkää tavaroiden mainostamista ja esittelyä vaan se on oikeasti ja aidosti sinua <3 Sekä hyvinä että huonoina päivinä :) Ja sitähän se oikea elämä on!

      Poista
  4. No hö! Elä lopeta, minä ainakin luen ja seuraan :)
    Lähetäänkö joku päivä kirpparikierrokselle? Tiedä vaikka saataisiin joku blogiaihekin samalla :D

    Tsemppiä työnhakuun. Toivottavasti tärppää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä kuule lopetakaan, ainakaan nyt :) Voishan sitä käydä kierroksella, mulla alkaa omakin pöytä viikon päästä :D

      Poista
  5. Minulla on sormet ja varpaat ristissä sinun työpaikan suhteen ! <3 Toivotaan että tärppää!!! <3
    Olen miettinyt samoja asioita kuin sinä tässä kirjoituksessasi mainitsit. Mietin oman blogin kohdalla aivan samoja aatoksia, lukeeko sitä kukaan, miksi juttuni eivät ole huippu blogien tapaisia jne jne. Kunnes sain hyvän vastauksen ja ujutettua sen tuonne pääkoppaankin, se on minunlaiseni ja ei sen tarvitsekkaan olla maailman kuuluisin ja hienoin. Riittää että on muutama vakkari lukija jotka aina jaksavat kommentoida ja näin piristää päivää. En itse näe ja koe että kaiken tarvitsee olla kallista designia, minulle kelpaa ihan halpa kamakin. Pääasia että kodissa viihtyy. :) Rahaa ei täältäkään löydy yhtään ylimääräistä !

    Sanon taas niinkuin aikaisemminkin, älä ihmeessä lopeta, minulla tulee suuri ikävä! Ja minä seurailen ainakin sinua ja aikoinani olin superhyper onnellinen kuin tulit takaisin! Älä katoa minnekään ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia sinunkin sormista ja varpaista ja ihanasta kommentista <3

      Niinhän se on, etteivät kaikki voi olla huippublogeja eikä kaikkien tarvitsekaan. Jokainen sisustaa oman tilanteensa mukaan ja itselleen. Eikä sitä kyllä aina jaksaisi katsellakaan samoja kalliita tavaroita joka blogissa :) Te vakkarit teette tästä hommasta tärkeää, kiitos siitä! Enkä minä ole katoamassa mihinkään <3

      Poista
  6. Mitämitämitä??? MItäs nyt oikein höpiset siellä??
    Mulle ainakin tulee paha mieli, jos ees mietit tommosia. Tarkoitin todellakin sitä mitä sanoin siitä aitoudesta (kiitos sulle kun erikseen mainitsit ♥) ja toivon, että pysyt sellaisena kuin olet.
    Ei se, että on luokitellut oman bloginsa sisustusblogiksi, tarkoita sitä, että sen pitäisi olla pelkkää sisustamista. Eihän kellään nurkat sellaiseen loputtomasti riitä. Mua ainakin kiinnostaa lukea ihan mistä aiheesta vaan, jos kirjoittaja kirjoittaa juttuja fiilispohjalta, eikä vaan sen takia, että on pakko, kun on blogi. Itse en ainakaan ota paineita mistään. Jos ei huvita kirjoittaa, en kirjoita. Ja jos huvittaa, kirjoitan siitä aiheesta mikä päällimmäisenä mielessä liikkuu miettimättä sen kummemmin, onko se nyt sopivaa vai ei. Aina on, jos siltä tuntuu.
    Ja niinkuin oot huomannut, olen kyllä nolannut itseni esittelemällä vaikka mitä epämääräisyyksiä kotoa, mutta kun se vaan on sitä elämää. En usko, että kenenkään kotona aina on joka murkka kuvauskunnossa. Ja omat kuvatkin on mitä on, koska kamera on se mikä on, enkä osaa sitä käyttää. Ei se oo niin justiinsa Jossu. Oot vaan oma itses ja kirjoitat tänne vaikka kaikesta, mikä painaa mileltä tai muuten mättää. Huomaat ihan varmasti, että aina on lukijoita. Sisustusblogeja on niin paljon ja niitä kauniita kuvia, ettei niitä tarvi joka blogiin.

    Ja sori nyt, kun tuli megapitkä kommentti, jota en aio tarkistaa, koska tän nykyisen kommenttiboksin eestaas kelaamiseen menee ikuisuus. Eli varmaan on täynnä virheitä, mutta ajatus on nyt tärkein. Lähetän sulle virtuaalihalauksen ja potkun persauksille ja keskityn nyt pitämään niitä peukaloita ja varpaita lokakuun ajan pystyssä sun työpaikan puolesta. Että näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranjumala, sähän rupesit pelottavaksi nainen :) Tänne vaan tullaan toisia potkimaan....

      En mä ole menossa mihinkään ja sen takia halusinkin tän tekstin kirjoittaa, jotta saan ajatukset pois päästäni. Ja se on just niinkun sä sanoit, fiilispohjalta tehdyt blogit on mun mielestä parhaita, ei viimeiseen asti stailatut kuvat, joita muokataan ohjelmilla virheettömiksi. Niitä voi jokainen googlettaa, jos siltä tuntuu.

      Otan siis kopin halauksesta, vastaanotan potkun ahteriin ja kiitän peukaloista ja varpaista :) Ihana olet <3

      Poista
  7. Jossuseni, sä ja sun blogisi olette ihania, ja juuri siksi, että olette sitä mitä olette! Ymmärrän hirveän hyvin rahan puutteen. Tuntuu että mäkin kärsin siitä aina, vaikka töissä olisinkin. Olen töissä aika matalapalkkaisella alalla ja rahat menee pääasiassa ihan muuhun kuin sisustukseen... Enkä saa edes aikaiseksi sitä, mitä voisi saadakin...

    Mutta tätä tää kai on? Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä (ne Casan bloggaajat mukaan luettuna ;D), joten meillä on sitten aika tavallista asiaa esiteltävänä ja tavallista tarinaa kerrottavana ja, ENNENKAIKKEA, ne hyvin tavalliset välineet käytettävissä. Ja silti me ollaan kiinnostuneita toisistamme! Ei meistä kukaan lähde pois, ja se johtuu siitä, että sinä olet sinä ja sinun blogisi on just sellainen, mitä se on!!

    Ole sää kuule niin epävarma ja tavallinen ja kunnon kuvausvälineiden ja motivaation puutteinen kuin tuntuu, ja silti minä pysyn kuulolla ja mua kiinnostaa! Ja anna anteeksi, että ittellä pyörii ihan samat ajatukset välillä mielessä... Mutta älä lopeta!! Ethän, pliiiiiiss???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lopettamassa, nää oli vaan ajatuksia, joista täytyi saada kirjoittaa. Enkä mä tarkoittanut Casan bloggaajia, nehän on kaikki ihania! :)

      Samahan se on mullakin, että vaikka olisinkin töissä, niin pientä palkkaa saan ja omakotitaloasumisesta tulee kerrostaloa paljon enemmän kuluja, valitettavaa mutta totta. Joten ei sitä rahaa jää sisustamiseen paljoakaan. Ja sen takia tämä remonttikin on kestänyt hirmu kauan, kun ei vaan kerralla pysty laittamaan montaa tonnia talon remontoimiseen.

      Uskon, että kaikilla bloggaajilla on välillä näitä ajatuksia, kaikki ei vain kerro sitä julkisesti. Mutta oon nyt saanut asian pois mielestä, joten voin jatkaa höpöttelyjä samaan vanhaan malliin :D

      Ihana olet <3

      Poista
  8. Noniin Jossu. Hyviä pohdintoja ja meistä jokaineeen käy läpi niitä. Musta sä olit pohtiut just oikeita asioita ja tullut myös oikeaan vastaukseen. Sä oot tosi aito ja ihanan pohtivainen ja myös et karttele totuutta ja uskallat sanoa sen ääneen. Mä sanoin et oot niiin mature !!!! <3

    Epävarmuus kalvaa meitä kaikka ajoittain ja varmaan muissakin asioissa, kun bloin pitämisessä. Mä oon miettinyt JUST samoi asioita kun sinä blogin suhteen, kunnes pääsin asian ytimeen ( ainakin omalla kohdallani ). Kirjoitanko muille vai teenkö tätä sen sen takia että nautin tästä. Vastaus on jälkimmäinen.

    VastaaPoista
  9. ( ipad trippas )

    Ja siihen loppui suurin osa ressaamisesta blogista. Just sanoin Habitares tytöille, kun puhuttiin lukijamääristä, et itse ainakin tykkään et on ne vakkarit ketkä lukee mun blogia ja mä luen niiden ni tuntuu ihan ku tuntis <3

    Jotentääl ollaa ja pysytää, niiku oot varmaan huomannut :)) <3

    Pidän Nn aa peukut ja varpaat pystys duunille et saisit sen. Ja muista tosiaan, että blogiin voi kirjottaa muutakin kun sisustus..mitä jos muutat sen sisustus&lifestyle ni sit ei sitä "paniikkia" kirjottaa vaan sisustuksesta.

    Haliiiiiitttttt!!!!

    Ps. Irina on ihana ja niin aito. On blogin heikkoina hetkinä auttanut minuakin <3 x 100

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, hys nyt tytöt. :D Mä tunnustan sen aitouden, mä haluan olla viimeiseen asti oma itteni blogissani. En toki kaikkea elämästäni paljasta blogissani, mutta musta tuntuu ittestä pahalta, jos laitan blogiin jotain, mikä ei ole totuuden mukaista. Rehellisyys on se, millä pääsee pitkälle. Ja jos ei pääse pitkälle, niin ainakin oman ittensä kanssa pystyy elämään. :)

      Poista
    2. Kiitos haleista sekä peukuista ja varpaista <3

      Niinhän se on, vakkarilukijat on ne, ketkä tekee tästä hommasta niin mahtavaa. Ja tosiaan tuntuu kuin tuntisi kaikki, vaikken ole nähnyt kuin Marrun :D

      Irinakin ehdotti aihepiirin laajentamista, mutta mä en oikein tiedä, haluanko kirjoittaa esim. kosmetiikasta tai vaatteista, niihin kun mulla ei ole semmoista intohimoa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, blogi kasvaa ja kypsyy ajan kanssa :)

      Kiitos ihana, että jaksat aina tsempata! Sinä ja Irina ootte kyllä semmoisia Casan pelastajaenkeleitä <3

      Poista
  10. No hui!
    Luin postauksen ja onneksi luin myös kommentit (huomasin, että sulla on jo parempi mieli)...
    No, mä kyllä luen tätä ihanaa blogia.
    Mä olen sitä mieltä, että tämä sun blogi on ihana just tällaisenaan, mutta olisi kiva tietysti kuulla susta ja sun mietteistä vielä enemmän, eli ns. tutustua sinuun. :)
    Mua jotenkin itseäni ärsyttää blogien raaka lokerointi. Sisustusblogi/ruokablogi/muotiblogi... Itse olen huomannut sen, että blogi on nykyään sellainen juttu minne "kaadan" lähes kaiken elämästäni. Sisustuksen, ruoan, muodin, inspikset, hyvät ja huonot fiilikset. Enkä ainakaan vielä ole saanut sapiskaa lukijoilta. :D
    Tämä on sun blogi, tee siitä sellainen kun sä haluat, silloin sitä on kiva tehdä ja lukea. <3

    Niin ja siihen sun työhommaan! Se paikka on oltava sun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Image <3 Nyt on tosiaan jo paljon parempi mieli, kun sain puettua ajatukset sanoiksi (ja sain niin ihania kommentteja teiltä) :D

      Itse en kovinkaan paljoa välitä muotijutuista, joten niitä tässä blogissa tuskin tullaan näkemään, mutta voisin yrittää rohkaistua kirjoittaa tänne vielä enemmän mun fiiliksiä. Saa tosin nähdä, miten tuon työpaikan kanssa käy, siitä kun riippuu hieman, että kuinka paljon "uskallan" jakaa itsestäni näin julkisesti.... ;)

      Poista
  11. Älä ny ihmeessä lopeta ku mäkin just sut löysin. :) Ite en osaa kuvata hiukkaakaan, ei auta vaikka olis kuinka hyvä kamera, ku ei tajua säädöistä hölkäsen pöläystä... Räiskin siis jotain otoksia ja muokkailen ilmaisohjelmilla jotenkuten julkaisukelpoisiks, hih! ;) Valokuvauskurssille pitäis mennä juu. Sitä kai kaikki bloggaajat miettii jossain vaiheessa; lukeeko näitä tekstejä kukaan ja mitä kaikkee on valmis itestään paljastaan muille. On aina kiva kun ees joku jättää jonkun kommentin, siitä tulee hyvälle tuulelle. Pidän sulle peukkuja että saat sen työpaikan. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista! Enkä ole lopettamassa, joten älä huoli :)

      Kiitos peukuista ja tervetuloa lukijaksi!

      Poista

Kiitos, kun jätit muiston käynnistäsi!