tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tupsulaventeli & murattia!

En olekaan muistanut kirjoittaa kuistin kesäkukista, niistä toistaiseksi ainokaisista, sillä terassi odottaa vielä kesäkuntoon laittoa. Tässä kun ei ilmat ole vielä kovinkaan kesäiset olleet, niin hieman on jäänyt ulkotilojen sisustaminen. Sain kuitenkin sadetta uhmaten öljyttyä terassin, joten ehkäpä sekin heinäkuun aikana valmistuu.


Kuistille ulko-oven viereen roudasin varastosta Pentikin metallijakkaran ja sen päälle istutin Ikean amppeliin tupsulaventelin ja murattia. Viereen V:n sahaama koivupölli, jonka päälle löytyi alelaarista aikoinaan mukaan tarttunut metallinen kastelukannu. Tulipahan sillekin käyttöä.


Yksinkertaista ja meikäläisen hortonomin taidoille sopivaa!



Ja sairastelukuulumisia sen verran, että neurologi ei löytänyt mitään selitystä säryilleni, joten huomenna olisi palattava töihin, oli olo mikä tahansa. Fiilikset ovat osittain helpottuneet (siitä ettei mitään vakavaa löytynyt), mutta samalla ihmetyttää se, mistä säryt voivat johtua. Kesälomani ajankohdasta ei myöskään ole tietoa, saa nähdä saanko sitä edes kesän aikana pidettyä. Ilmeisesti jää siis tänäkin vuonna asuntomessut käymättä.

Kaikesta huolimatta, kivaa tiistaita!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Raparperijuustokakku paahdetulla valkosuklaarouheella!

V:lle leipomani raparperijuustokakun ohjetta kyseltiin, joten tässäpä se tulee. Yhdistelin netistä löytämääni kolmea eri ohjetta, koska yhden ohjeen noudattaminen olisi ollut liian helppoa. Jälkikäteen oli hieman hankala muistella, kuinka ohjeita oikein sovelsin, mutta jospa näillä ohjeilla kakun saisi aikaiseksi.


Raparperijuustokakku paahdetulla valkosuklaarouheella

Pohja:
 200g keksejä (esim. Digestive)
75g sulatettua voita

Raparperisose:
10dl raparperinpaloja
2rkl vettä
1,75dl sokeria

Täyte:
9 liivatelehteä
tilkka raparperimehua (tai vettä)
2,5dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
500g maitorahkaa
tehty raparperisose
2rkl vanilliinisokeria

Kiille:
3 liivatelehteä
2dl raparperimehua
1dl sokeria

Koristelu:
100g valkosuklaata

Aloita tekemällä raparperisose. Laita kattilaan pestyt ja pilkotut raparperinpalat, vesi ja sokeri. Keitä raparperejä n. 15-20 min, kunnes ne hajoavat soseeksi. Jäähdytä sose laittamalla kattila kylmään veteen.

Voitele irtopohjavuoka tai vuoraa sen pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit joko monitoimikoneessa tai vahvan muovipussin sisällä esimerkiksi kaulimella hakaten. Lisää sulatettu voi ja sekoita. Painele keksimuru tiiviiksi kerrokseksi vuoan pohjalle.

Tee täyte. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen ja vatkaa vispikerma vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon tuorejuusto ja maitorahka. Sekoita joukkoon myös raparperisose ja vanilliinisokeri. Kun liivatelehdet on pehmenneet, kuumenna pienessä kattilassa tilkka raparperimehua. Puristele liivatelehdistä liotusvesi ja sulata ne yksitellen kuumentamaasi mehuun koko ajan sekoittaen. Anna liivatemehun jäähtyä hetken aikaa, ei kuitenkaan jähmettyä. Lisää jäähtynyt liivatemehu tasaisena nauhana jatkuvasti sekoittaen muun täytteen joukkoon. Maista ja lisää halutessasi enemmän sokeria. (Itse jätin kakun melko kirpeäksi). Kaada täyte keksipohjan päälle ja laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Kun kakku on hyytynyt, tee kiille. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Kun liivatteet on pehmenneet, kuumenna raparperimehu ja lisää joukkoon sokeri. (Sokerin määrää voi halutessaan pienentää/suurentaa. Itse tein kiilteestä melko makeaa kirpeähkön kakun vastapainoksi). Puristele liivatelehdistä liotusvesi ja sulata ne yksitellen raparperimehuun. Anna mehun jäähtyä, ei kuitenkaan jähmettyä. Kaada jäähtynyt kiille kakun päälle vuokaan. Peitä ja nosta jääkaappiin hyytymään.

Ennen tarjoilua, valmista koristelu. Pilko valkosuklaa pieneksi ja levitä leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda suklaata 175 asteessa n. 6-8 minuuttia (uunista riippuen), kunnes se on pinnaltaan vaalean pronssinen. Tarkkaile suklaata koko paahtamisen ajan, sillä se palaa hetkessä. Poista leivinpaperi kuumalta pelliltä, kun otat suklaan pois uunista. Anna jäähtyä kunnolla. Rouhi jäähtynyt paahdettu valkosuklaa pieneksi ja koristele sillä kakku haluamallasi tavalla.

  
Itselläni oli valmiina aikaisemmin tekemääni raparperimehua, mutta jos mehua ei löydy kätköistä, voi raparperejä keittää soseen valmistuksessa hitusen enemmän ja ottaa soseesta nestettä talteen kiillettä varten. Vaihtoehtoisesti voi myös jättää koko kiilteen tekemättä, etenkin jos täytteestä tuli omaan makuun sopivan makea/kirpeä. Paahdetusta valkosuklaasta voi tehdä myös kakun pohjan, jolloin ohjeesta saa helposti gluteenittoman. Siinä tapauksessa suklaata tarvitaan tuplamäärä.


Makoisaa lauantaita!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Löytö: Kampauspöytä!

Vierashuoneeseen suunniteltu työpiste on ollut pitkään jäissä, sillä tarpeeksi pienen (ja ei ruman) työpöydän löytäminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Vierashuone on kooltaan vain hieman yli 7 neliötä, joten kiinteän kaapin ja vierassängyn kanssa, ei työpisteelle jää kovinkaan suurta tilaa. Ne vähäisetkin ulkonäöllisesti potentiaaliset pöytävaihtoehdot, osoittautuivat loppupeleissä joko liian isoiksi tai kalliiksi ja olinkin jo luopumassa toivosta työpisteen suhteen. Kunnes...


V muisti äitinsä upean, oletettavasti 60-70 -luvulta peräisin olevan kampauspöydän olemassaolon. Pöydän peiliosan sai kätevästi irti, joten peili jäi mökin vintille ja pöytä sai uuden kodin meiltä. I´m in love!


Pöytä on vain 93cm leveä, joten se sopii vierashuoneeseen täydellisesti. Ja erityisen ihastunut olen pyöreisiin jalkoihin, jotka tuovat lisää siroutta pieneen pöytään.


Pöydän väri ei kuitenkaan ole ihan suosikkini ja lakattu pinta on vuosien aikana hieman kärsinyt.


Niinpä tässä kovasti pohdinkin pöydän maalaamista. Lakkakerroksen pois hiominen tulee olemaan tuskaa, mutta kovasti näkisin kampauspöydän valkoisena. Tai ehkäpä valko-harmaana, kuten V ehdotti. Nykyisellään se ei mielestäni kuitenkaan sovi vierashuoneen harmaisiin seiniin eikä suloisen minttuun pinnatuoliin.


Mitä mieltä sinä olet, maalatako vai ei?

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Kesän vehreyttä!


Meillä päin tuntuu toistaiseksi olleen kovin vähän aurinkoisia kesäpäiviä, sillä lähes joka päivä on jossakin vaiheessa satanut taivaan täydeltä. Yksi aurinkoinen päivä on kuitenkin jäänyt mieleeni.


Sairastelun keskellä, tuntui mahtavalta päästä pienelle kävelylenkille ja vain nauttia ympäröivästä luonnosta.


 Ja on joku muukin nauttinut, rennosti takapihaa vahtien.


Aurinkoa tiistaihinne!

P.S. Meidän piti lähteä mökille muutamaksi päiväksi, mutta eilinen päivä oli kyllä maanantai from hell. V:llä oli ajatuksena viedä vanha vene takapihalta mökille, mutta sehän ei käynytkään niin helposti. Vene kyllä nousi trailerille nätisti, mutta traileria vetänyt pakettiauto upposi monen päivän sateiden pehmentämään nurmikkoon. Ja tuolla ne nyt takapihaa kaunistavat: traileri veneineen sekä etuakselia myöten mudassa oleva pakettiauto. Että näin....

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannuksena!

Juhannus sujui rennosti kotona oleillen. Säät eivät meitä oikein suosineet, sillä perjantaina satoi lähes koko päivän ja myös lauantaina saatiin vettä taivaalta. Kaupunkijuhannukseen mahtui kuitenkin hyvää ruokaa, juomaa ja fiilistä. Joskus vaan kotoilu on parhautta!


Mukavaa sunnuntaita!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Yhtä juhlaa!

Eilen juhlittiin V:tä, kun hänelle napsahti 30 mittariin. Ja koska 30 täytetään vain kerran elämässä, halusin järjestää hänelle jotakin erikoista. Olin jo kevättalvella miettinyt rallikyyditystä ja kun sopiva henkilö kyydityksen järjestämiseksi löytyi, oli elämyslahja valmis.


Aika hurjan näköistä meno oli katsojan näkökulmasta (puhumattakaan V:n kuvaamasta videosta kartturin paikalta!), mutta synttärisankari tykkäsi ja se oli pääasia. Täydellisesti onnistunut yllätys siis!


Ja tulihan sitä leivottua kesän lapselle vuodenaikaan sopiva kakkukin.


Tänään puolestaan juhlitaan valon ja keskikesän juhlaa (vaikkei siltä aivan näytäkään ulos katsoessa), joten blogi hiljenee juhannuksen viettoon.


Oikein hyvää juhannusta kaikille!

P.S. Käykäähän tykkäämässä Maailman Parhaasta Paikasta facebookissa, sinne päivittyy varmasti juhannustunnelmia pitkin viikonloppua.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

DIY Mintunvihreä pinnatuoli!

Vierashuoneessa on majaillut pitkään ylimääräinen pinnatuoli, jonka bongasin pilkkahinnalla facebookin kirppikseltä. Tuolissa oli paksu, hieman lohkeillut maalikerros eikä tuolin hiominen suoraan sanottuna houkuttanut kovinkaan paljon. Osallistuessani Bloggareiden Chalk Paint -workshopiin, tajusin löytäneeni ratkaisun ongelmaani. Niinpä kiikutin Helsingistä kaksi desin maalipurkkia kotiin, joista sekoittelin haluamani pastellisen värisävyn.


Värisävyn poimin ihanasta Omppu Sweet Omppu -julisteesta, joka on tarkoitus ripustaa vierashuoneen seinälle. Ja aika nappiin sävy osuikin yhdistämällä Chalk Paint™ värisävyistä Old Whitea sekä Provencea.


Ei hiomista eikä pohjamaaleja. Ainoastaan pyyhkäisin tuolin pölyistä ja sivelin maalin huolettomasti pensselillä tuolin pintaan.


Mintun sävyinen mattapinta on mielestäni todella kaunis enkä voi kuin kehua näitä loistavia Chalk Paint™ -maaleja.



Pastellinsuloista keskiviikkoa!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ilahdutettu!

Ihana Marru Varvikossa -blogista haastoi minut keväällä ilahduttamaan bloggaajakaveria. Tartuinkin haasteeseen, jonka jälkeen Marru muisti minua pienellä paketilla.


Suloinen paperipussi, kauniita servettejä, nerokkaan ajatuksen sisältävä kortti sekä suklaata. Voiko parempaa yllätystä toivoa?


Etenkin näin sairaslomalla, tämä paketti ilahdutti vielä tavallista enemmän. Ja osoitti sen, kuinka pienillä teoilla, voi saada suurta aikaiseksi. Itse ainakin hymyilin leveämmin kuin vähään aikaan pakettia avatessani.


Kiitos Marru ihanasta paketista ja hyvästä mielestä, jonka se minulle toi ♥


Iloista viikon alkua!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Graafiset kesäpöksyt!

Graafisuus on nähtävästi hiipinyt (keittiöpyyhkeiden lisäksi) myös vaatetukseeni, sillä perjantaina huomasin päälläni olevan useaa eri kuviota, kuitenkin sulassa sovussa keskenään.


H&M:ltä ostamani unelmanpehmeät viskoosihousut ovat maailman mukavimmat päällä. Eivät kiristä mistään ja ovat sopivan vilpoiset, täydelliset kesäpöksyt siis. Aiemmin en ole oikein graafisia kuvioita osannut käyttää (poislukien vaakaraita, joka on suosikkini kesämekoissa), mutta nähtävästi joskus on hyvä poiketa mukavuusalueeltaan. Ja kyllä, olen myös palannut punapääksi!


Olipas muuten näppärää, kun vihdoin tajusin, kuinka järkkärini ajastinta käytetään. Huomattavasti helpompia nämä asupostaukset, kun ei tarvitse peilin kautta kuvaa ährätä. Oppia ikä kaikki!

Leppoisaa sunnuntaita!

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Salmiakkia Bloomingvilleltä!

Tokokuun lopun Oulun reissulta löytyi k-päisen lääkärin lisäksi jotain mukavaakin. Kun kerta Ouluun asti lähdettiin, oli pakko päästä poikkeamaan Lifestylenordicissa. Ja suurin ihme tapahtui siinä vaiheessa, kun V:kin suostui kanssani liikkeeseen ihastelemaan.


Bloomingvillen harlekiinikuvioinen keittiöpyyhe huusi hyllyssä nimeäni, joten pakkohan se oli mukaan napata. Materiaaliltaan se on napakkaa puuvillaa, joka ainakin omaan käteeni tuntuu laadukkaalta ja kestävältä.


Uuden induktiolietemme myötä, olen täysin rakastunut keittiöpyyhkeisiin. En toki siksi, että olisin yhtäkkiä innostunut kokkaamaan, vaan puhtaasti esteettisistä syistä: vanhassa liedessä kun ei ollut kahvaa, mihin keittiöpyyhkeitä ripustaa.


Ja kyllähän tekstiileillä saa helposti fiilistä muutettua. Vaikken valtavaan väri-iloitteluun ole uskaltanut lähteä, niin graafinen salmiakkikuvio iskee tällä hetkellä kovaa.


Mahtavaa viikonloppua!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Parempia päiviä!

Edellisen Poissa pelistä -postauksen kirjoittaminen tuntui todella vaikealta. Vaikealta myöntää ja hyväksyä se, ettei jaksa. Mutta se saattoi juurikin olla sitä, mitä kaipasin. Sitä, että sain vuodattaa ajatukseni ulos ja lakata pyörittämästä niitä päässäni. Toki ajatukset pyörivät edelleen ja kaikenlaista on tullut mietittyä, mutta pahin lamaantuneisuus taitaa olla jo takana. Selvyyttä sairasteluuni ei ole vieläkään saatu, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Työterveyshuolto on ollut tukenani ja ajatukset kääntymässä positiiviseen suuntaan. Kesälomakin lähestyy ja toivottavasti saisin viettää edes muutaman kivuttoman lomapäivän.


Pieniä juttuja olen jaksanut jo tehdä, pikkuhiljaa ja ilman kiirettä. Koska ulkona on satanut vettä kaatamalla, olen keskittynyt sisällä kukkienhoitoon viherkasvien mullat vaihtamalla. Viherterapiaa parhaimmillaan, vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Ja olen minä jo vähän suunnittelut tämänvuotisia kesäkukkiakin. Sitä paitsi vanha kainuulainen sananlasku sanoo, ettei kesäkukkia saa istuttaa ennen kesäkuun kymmenettä. Tässähän ollaan vielä hyvin aikataulussa.


Sunnuntaina laitoin stopin jatkuvalle mässäilylle ja otin itseäni niskasta kiinni. Sairasta ihmistä kun ei varsinaisesti piristä se, että jatkuvien kipujen lisäksi paino nousee sekä kortisonin vuoksi, että käsistä lähteneen mässäilyn takia. Kortisonin sivuvaikutuksille en mahda mitään, mutta syömiseeni voin vaikuttaa. Lidlin tuoreista sämpylöistä tai croissanteista en kuitenkaan luopunut, saahan sitä lounassalaatin kanssa uunituoreen sämpylän nauttia.

Iloista tiistaita!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Poissa pelistä!

Voimat on lopussa, mutta tuntui, että täytyy jokin selitys antaa. Selitys sille, miksi blogissa on ollut hiljaista, vaikka muualla nautitaan pihanlaitosta, terassien ja parvekkeiden sisustamisesta sekä kesäkukista. Toukokuun lopun lääkärikäynti Oulussa ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, harvinaisen huonoa palvelua oli yksityisellä ja lääkäri käytöksellään sai tämän naisen täysin pois tolaltaan. Lääkäri mitätöi kaiken kollegoidensa tekemän hyvän työn minun kuntoon saamiseksi ja muisti vielä sivussa syyllistää minua Panacodin käytöstä, lähes narkkarihan minusta on tullut.


Puolitoista vuotta olen taistellut lääkärien kanssa ja pariin kertaan luullut olevani ihan vain hullu. Kun sitten lopulta sain kaipaamani selityksen sairastelulle ja luulin pääseväni leikkaukseen, joka helpottaisi oloani, niin matto vedettiin jalkojeni alta ja otin henkisesti turpaani oikein viimeisen päälle. Kukaan ei tiedä, mikä minua vaivaa ja tällä hetkellä tuntuu, että ketään ei myöskään kiinnosta asiaa selvittää. En jaksa enää yhtäkään uutta lääkäriä, en selitellä kenellekään särkyjäni enkä puolustella itseäni. Sairaslomani jatkuu ensi viikon lopulla alkavaan kesälomaan saakka, siitä eteenpäin en sitten tiedäkään. Nyt elän päivän kerrallaan ja yritän joka aamu löytää syyn sängystä ylösnousemiseen. Kyllähän kipuun tottuu, toivottavasti ainakin.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Pitäkää huolta toisistanne ♥
Back to Top