SOCIAL MEDIA

Mun koti ei oo täällä?

Muistatte varmaankin ystävämme I:n ja P:n, joiden ihastuttavan pienen hirsitalon sain alkuvuodesta myyntistailata. Suloinen minitalo meni nopeasti kaupaksi ja eilen autoimmekin heitä muutossa uuteen kotiin. Istuessani heidän vanhan kotinsa lattialla aloin miettiä kodin merkitystä, sitä tunnetta, mikä siihen liittyy.


Olen useaan otteeseen kertonut, että nykyinen talomme ei ole minulle se unelmieni koti. Ei siitäkään huolimatta, että tämä on se ensimmäinen oma koti. Se, jonka olemme V:n kanssa yhdessä meille remontoineet. Se, joka on täynnä hyviä muistoja ja onnellisia hetkiä. Koti onkin minulle ensisijaisesti mielentila - tunne siitä, että tänne minä kuulun. Astuessani eilen ensimmäistä kertaa I:n ja P:n uuteen kotiin, minut valtasi voimakas onnellisuuden tunne. Onnellisuus siitä, että tuo upea talo on heille se toteutunut unelma. Se paikka, missä heidän on hyvä kasvattaa lapset ja vanheta yhdessä. Ja samalla sekunnilla suhde omaan kotiin muuttui, täällä kun ei ole koskaan tuntunut siltä.


Viime ilta kuluikin melkoisessa tunnemyrskyssä. Miten oma rakas koti voi yhtäkkiä tuntua niin erilaiselta?

4 kommenttia :

  1. Voin jossain määrin tajuta mitä
    Tarkoitat. Meidän koti on tosi tärkeä meille, mutta kyllä mä niin haluisin sen "oman" kodin. Mutta... Haaveeksi jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli tämä jotenkin ihan puskista, en ollut varautunut. Meidän koti on tottakai rakas, mutta oon kokoajan tiennyt, että tämä ei ole "the one". En vaan ole osannut sanoittaa sitä, mikä tökkii. Sunnuntaina kun koin sen järjettömän onnellisuuden tunteen ystäviemme tyhjästä talosta, niin havahduin siihen fiilikseen, että se on se tunne, mikä tästä kodista puuttuu. Juurikin se fiilis, että olen tullut kotiin, tänne mä kuulun. Toivottavasti saan sen fiiliksen vielä joku päivä omasta kodista.

      Poista
  2. Mä tiesin, silloin kun tätä nykyistä oltiin ostamassa, että nyt se on tämä. Tunne tuli heti ovesta astuessa ja tarjouskin tehtiin samana iltana. Tämä on ollut "se oikea" kohta kahdeksan vuotta. Lisätilan tarve on kuitenkin kasvanut ylitsepääsemättömäksi ja lähdettiin alkuvuodesta uudestaan talon metsästykseen. Olin varma, että on tosi vaikea tästä luopua, mutta onneksi tuli taas "se oikea" kohdalle. Heti sisään astuessa tiesin taas, että nyt ollaan kotona. Kuukauden päästä päästään remontoimaan meidän tulevaa rakasta (toivoittavasti jopa lopullista) kotia! Mä oon sitä mieltä, että koti kannattaa ostaa, kun löytää just se täydelliseltä tuntuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aika upeaa, että kahdesti olet jo saanut sen tunteen! Me olemme asuneet tässä nykyisessä kodissa kohta neljä vuotta, joten ei tämä mikään "virheostos" ole ollut. Sitä ei vain osannut silloin ehkä ajatella, jossain kun on pakko asua ja pienessä kaupungissa on rajallinen valikoima (budjetista puhumattakaan). Lisäksi omakotitalo on ollut ainoa vaihtoehto meille ulkokoiran vuoksi, mikä rajaa valikoimaa entisestään. Nyt kun "se oikea" tunteen vihdoin koin ystäviemme kotona, niin ymmärsin, mikä tästä kodista puuttuu. Ja jollain tapaa se sai minut surulliseksi.

      Poista

Kiitos, kun jätit muiston käynnistäsi!