SOCIAL MEDIA

Joko saa hävetä?

Tiedättekö, elämä itseni kanssa on välillä todella hankalaa. Ja ihan jo mun omasta mielestänikin, niin voin vain kuvitella, miten rankkaa V:n elämä on ollut viimeiset viisi ja puoli vuotta. Mulla on todella ärsyttävä tapa haluta tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla (eli mun tavalla = sillä ainoalla ja oikealla tavalla) ja monesti haluankin hoitaa asiat itse, jotta ne tulevat tehdyksi "oikein". Sitten taas hetken päästä valitan siitä, kun mun pitää aina tehdä kaikki. Työ- ja opiskeluminässäni tämä ärsyttävä piirre on hallittavissani ja väittäisinkin olevani hyvä tiimipelaaja, mutta kotona se pilkunviilaus lähtee aina käsistä. Otan myös hurjan määrän stressiä ihan naurettavista asioista, esimerkkinä vaikkapa blogin Instagram -tili. Ketään kun ei oikeasti kiinnosta, sopivatko hashtagini keskenään yhteen.

Tämä syksy onkin pakottanut itseni luovuttamaan V:lle vastuuta kodista, sillä viikonloppuisin kotona käydessä, haluan tehdä muutakin kuin valittaa ja "korjata" toisen jälkiä. Ja tässä onkin ollut allekirjoittaneella peiliin katsomisen paikka, maailma (ja se koti) kun ei romahda, vaikka joku muu ottaisi vastuun. Kiva, tunnustinpa sitten julkisesti olevani pirttihirmu... Lisäksi olen parhaani mukaan yrittänyt olla purkamatta stressin aiheuttamaa kiukkua V:hen, se tosin vaatii vielä lisäharjoitusta. Päätin myös hypätä Indiedaysin uudistuneen Lifie.fi -sivuston kyydistä ja ottaa sen myötä vähemmän paineita tästä rakkaasta harrastuksesta. Tavoitteeni loppuvuodelle voisikin olla hyvän fiiliksen lisääminen elämään, mitä ikinä se kussakin hetkessä tarkoittaakaan.


Nautitaan elämästä, kyllä se pysyy raiteillaan vähän rennommallakin otteella!

16 kommenttia :

  1. Ihania ajatuksia, itsetutkiskelua ja harjoittelua. Hyvä sä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsetutkiskelu tekee kyllä välillä todella hyvää :) Mullehan on aikanaan sosionomiopinnoissa itsereflektiota opetettukin, niin olihan se jo aika sitä käyttää henk.koht. elämässäkin :D Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!

      Poista
  2. Mua jotenkin ihan huvittaa (ja toisaalta taas ei huvita yhtään :)) tää, kuinka samankaltainen niin monessa asiassa olet nyt kuin itse olin sun ikäisenä. Ihan samanlainen kaikki langat käsissä pitävä kontrolleri kun olin itsekin. Mutta jossain kohtaa tajusin, että mulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko antaa perheessä muitten tehdä asioita omalla tavallaan ja olla vahtimatta TAI tehdä jatkossakin ihan kaikki itse ja vetää sitä marttyyrin roolia maailman tappiin. Oli oikeastaan tosi helpottavaa höllätä ja huomata, että ei sillä loppupeleissä olekaan niin hirveästi merkitystä jos ne sängyn vieressä lattialla oleva lampaantaljat on miehen jäljiltä pää väärään suuntaan :). Ainakaan siitä ei aina tarvi huomauttaa, vaan ihan vaan hissun kissun kääntää ne oikeinpäin :). Siis OMASTA mielestä oikeinpäin.. Miehille kun on ihan sama, missä on pää ja missä häntä. Se on jo paljon, jos talja sattuu oikeaan huoneeseen...

    Voin vakuuttaa, että matkan varrella kiristys hälvenee ja elämästä tulee paljon helpompaa ja mukavampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Annukka! Kiitos tsempeistä, kyllä tässä kovasti yritetään ottaa rennommin :) Ja sehän on jo askel oikeaan suuntaan, kun tunnistaa ja ymmärtää tämän ärsyttävän päällepäsmäröinnin itsessään. Joskus todellakin kannattaa vaan olla hiljaa ja hissukseen "korjata" miehen jäljet :D

      Poista
  3. Tuntuu tutulta!
    Mutta parin viime vuoden aikana olen onnistunut hölläämään, mutta välillä se unohtuu ja pirttihirmu tulee esille. Silloin pitää mennä taas itseensä ja ajatella, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin sohvatyynyjen oikein asettelu;)
    Ihanaa loppuviikkoa♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en siis ole ainoa :) Tärkeintä ehkä on, että sen pirttihirmuuden tunnistaa itsessään, silloin siihen pystyy vaikuttamaan. Ne onkin muuten varmaan tosi hankalia puolisoita, jotka ei edes ymmärrä olevansa ärsyttäviä... :D

      Kivaa loppuviikkoa sinnekin <3

      Poista
  4. Pirttihirmuja me kaikki naiset olemme ;D! Hahah!

    VastaaPoista
  5. Sellaisia me naiset vaan ollaan...tsemiä sinne! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisen yleistä tuntuu kyllä olevan :D Kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Kuulostaa aika tutulta, tosin mulla se pilkunviilaus ei niinkään kotielämässä näy, vaan työssä. Tämä kesä ja syksy olivat kuitenkin henkisesti niin rankat, että oli pakko opetella relaamaan. Kaikkea ei voi hallita, ja niistä asioista, joita ei voi, on pakko opetella päästämään irti. Helppoa se ei ole, mutta toivon mukaan mahdollista. :)

    Hyvä fiilis ja elämästä nauttiminen ovat minunkin loppuvuoden tavoitteitani. Toivottavasti molemmat onnistumme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas oon jotenkin ajatellut, että työelämässä en kuitenkaan pysty kaikkea hallitsemaan, niin turhaan edes yrittää ja ottaa siitä stressiä. Kotona se taas voisi olla periaatteessa mahdollista... :) No ei, parempihan se on, jos elämän osaisi ottaa pari astetta rennommin. Saattaisi olla mukavampaakin, kun ei ihan joka asiasta ottaisi stressiä. Tsemppiä ja iloa meidän loppuvuoteen, toivottavasti onnistutaan tavoitteessamme <3

      Poista
  7. Vastuun luovuttaminen.. huh.. se on myös täällä ollut tuön alla. Mutta kun sen on onnistunut tekemään, niin olo on hyvä ja samalla kunnioittaa toisen kykyä hoitaa asioita ja kotia. :) Mutta opettelua se on edelleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten totta, että siinä kun sitten vihdoin onnistuu, niin olo on oikeasti hyvä ja toinenkin kokee tulleensa arvostetuksi :) Opettelua on tosin täälläkin edelleen, mutta parempaa kohti mennään :D

      Poista

Kiitos, kun jätit muiston käynnistäsi!