SOCIAL MEDIA

Selkäänpuukottamisen luvattu maa?

Blogimaailma tuntuu viime aikoina menneen melkoiseksi kilpavarusteluksi ja olenkin ollut jokseenkin hämilläni kyseisestä ilmiöstä. Blogin lukijamäärät näyttävät arvottavan bloggaajan koko identiteetin eikä muulla tunnu olevan väliä. Terve kilpailu on toki hyvästä ja parempaan tähtääminen auttaa meistä jokaista kehittymään bloggaajana. Mutta ketä auttaa toisista paskanpuhuminen? Olen kuullut monen bloggaajan puhuvan selän takana pahaa kollegoistaan enkä minäkään voi väittää olevani täysin syytön. Eniten inhottaakin se, etten ole uskaltanut avata suutani kyseisissä tilanteissa ja puolustaa parjaamisen kohteeksi joutunutta. Nainen on todellakin naiselle susi.


Toivonkin, että jokainen meistä voisi olla aidosti ja vilpittömästi onnellinen blogikollegoidensa puolesta. Sehän on meidän kaikkien yhteinen etu, että bloggaajia pidetään rehteinä ja reiluina tyyppeinä. Blogin menestys kun ei itsessään tee kenestäkään parempaa ihmistä, vain se ihminen siellä blogin takana voi asiaan vaikuttaa.

Peace & Love!

12 kommenttia :

  1. Hienoja ajatuksia, Jossu! Olen pilkulleen samaa mieltä - tänne blogimaailmaan mahdumme kaikki - pienemmät ja suuremmat eikä toisen menestys ole itseltä pois. Tuntuu pahalta ajatella, että täällä selkäänpuukottamista harrastetaan - mutta eipä tämä muuta elämää kummoisempaa siinäkään suhteessa ole.
    On vain pidettävä huoli siitä, ettei itse siihen syyllisty. Joskus vuosia sitten itselläni oli sama tilanne töissä kuin sinulla - en avannut suutani vaan olin hiljaa - ja se tuntui siltä, kuin olisin hyväksynyt pahat puheet. Ja siitä oli seurauksena niin paha olo itselläni, että vielä tänäkin päivänä joskus aamuisin katson peiliin ja sanon itselleni, että ollaanpa tänään ihmisiksi. Vaikka nykyisellä työpaikallani ilmapiiri onkin toinen. Pahan puhumisella tai sen hyväksymisellä on pitkät lonkerot - ne kurottavat otteeseensa vuosienkin päästä.
    Voi kun osattaisiin olla ihmisiä toisillemme - niin kasvokkain kuin selänkin takana!
    Kiitos kirjoituksestasi, Jossu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady! Mikähän siinä on, että naisten kesken on aina selän takana puhumista, oli kyse sitten "oikeasta" maailmasta tai tästä blogimaailmassa. Miehet osaavat ottaa elämän siinä suhteessa paljon rennommin: jos on jotakin sanottavaa, miehet sanovat sen päin naamaa ja muutoin keskitytään olennaiseen.
      Ja se on tosiaan kamalaa, kun hyväksyy toisten mollaamisen - ja vielä pahimmillaan yhtyy siihen. Siitä jää pitkäksi aikaa todella kurja olo eikä se ainakaan minua saa tuntemaan itseäni yhtään paremmaksi, päin vastoin. Olenkin monesti miettinyt, mitkä ovat sellaisten ihmisten motiivit, jotka jatkuvasti puhuvat toisista pahaa. Voiko ihminen todella olla niin ruma sisältä, että toisten haukkuminen parantaa hänen oloaan?
      Mukavaa viikonloppua Lady, ollaan me ainakin ihmisiksi <3

      Poista
  2. Apua! Minä olen tainnut elää illuusiossa, ettei meidän bloggajapiireissä tällaista ole. :( Voi ei, jos kerta on! Tosi hyvä että tuot asian ilmoille, itsekin haluan tosielämässä tietää ja sanoa ääneen ikävät asiat sen sijaan, että niistä jupittaisi vain nurkan takana. Ja totta, paskanpuhuminen ei tuo mitään hyvää - pitää osata pitää suunsa kiinni jos ei keksi hyvää sanomista.

    Jonkinlaista kilpavarustelua olen itsekin pistänyt merkille ja miettinyt omissa oloissani, miten erilaisia syitä meillä eri bloggaajilla onkaan blogata. Joskun olen itsekin haaveillut, että blogi menestyisi, kasvaisi kasvamistaan. Saisi lisää lukijoita, yhteistöitä ja tienestiä. Sitten kuitenkin pysähdyin miettimään, että mitä helkuttia. Pitääkö tätäkin muka suorittaa, kehittää ja kurkottaa koko ajan parempaan? No ei todellakaan! Minulle bloggaaminen on puhtaasti h.a.r.r.a.s.t.u.s. Ja sellaisena haluankin sen pitää. Eihän siinä ole mitään järkeä, että jo työelämän paineiden ja arjen suoritusten jälkeen blogikin tuottaisi menestymispaineita. Ei ja ei. Tuosta oivalluksesta lähtien minulla ei ole ollut paineita uusien postausten julkaisemiseen saati muuhun blogiin liittyviin velvollisuuksiin. Minä voin ainakin sanoa, että kirjoitan blogia puhtaasti itseäni varten. En siksi, että muilla olisi luettavaa ja katsottavaa, vaan siksi, että tarvitsen itse väylän kuvata ja kirjoittaa. Se on vain kiva plussa, jos jotakuta muuta sattuu samat aiheet kiinnostamaan. :)

    Haleja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta - jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voisi pitää suunsa kiinni! Maailmassa on ihan tarpeeksi pahaa ilman riidankylväjiäkin. Ja itsekin olen tuota bloggaamisen motiiviasiaa miettinyt, osa kun tuntuu bloggaavan huomion ja "arvostuksen" saamiseksi. Itsellenikin tämä on vain ja ainoastaan harrastus enkä todellakaan halua tehdä tästä(kin) suorittamista. Jos ei ole aikaa/asiaa, ei tarvitse postata. Minun maailmani ei siihen kaadu, eikä toivottavasti kenenkään lukijankaan :)

      Blogimaailman toivoisinkin olevan paikka, jossa bloggaajat kunnioittavat toisiaan kollegoina - ja parhaimmillaan jopa ystävinä. Me kaikki varmasti mahdumme tänne eikä pieni blogi tee minusta ihmisenä sen huonompaa. Onkin ollut järkyttävää huomata, kuinka jotkut isot bloggaajat huomioivat vain suosituimpien blogien kirjoittajat - me pienemmät olemme ikään kuin ilmaa, vaikka seisoisimme samoissa kinkereissä. Mutta meitä on niin moneksi.

      Kivaa viikonloppua ja kiitos paketista <3

      Poista
  3. Just noin! Koko blogimaailma tullut itselle tutuksi vasta muutaman vuoden sisällä ja huomannut, että kaikenlaista tapahtuu niin hyvässä kuin pahassa. Toisen menestys ei ole koskaan itseltä pois. Kaikille on oma paikkansa. Suomalaisilla yleensäkin menestys tuo heti esiin kateuden. En ymmärrä miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä vuotta sitten, kun aloitin bloggaamisen, tuntui blogimaailma olevan jotenkin "rennompi". Ei kilpailtu siinä mittakaavassa kuin nykyisin, tai ainakaan minä en sitä huomannut, en toki silloin juuri tavannutkaan muita bloggareita. Nykyisin kun on käynyt aina silloin tällöin erilaisissa bloggaajien tapahtumissa, on se nurja puoli näyttänyt kasvonsa. Ja eniten inhottaakin se ihmisten kaksinaamaisuus - kasvokkain kehutaan toinen bloggari maasta taivaaseen, mutta selän takana puhutaan pahaa... Kateus on meidän suomalaisten perisynti ja naisten kesken tuntuu välillä vallitsevan viidakon lait. Selän takana ja anonyyminä sanotaan kaikenlaista, mutta kasvokkain ja omalla nimellä ei uskalleta kantaa vastuuta. Kuten sanoit, kaikille meille on paikkamme (blogi)maailmassa! Kunnioitetaan siis toisiamme ja käyttäydytään aikuisten ihmisten tavoin :)

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Minä en ole tällaista huomannut, olenkohan lukenut liian vähän blogeja. Joskus kyllä olen esim. anonyymien kirjoittavan aika rumasti. Niistä minä en tykkää.
    Olisi kiva kun voitaisiin hyväksyä ja tykätä kaikenlaisista kirjoittajista, vaikka ei aina kirjoita siitä mistä minä tykkään.
    Minusta bloggaaminen on mielenkiintoista, koska pidän kirjoittamisesta ja lukemisesta. Onnea eteenpäinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä varsinaisesti blogeissa tapahdukaan, vaan ihan oikeassa elämässä, missä näkee muita bloggaajia. Eihän kukaan omassa blogissaan halua julkisesti toisia haukkua.
      Minä kanssa toivon, että hyväksyttäisiin toinen toisemme, kyllä me kaikki tänne mahdumme :) Mukavaa lauantaita!

      Poista
  5. Sitä kun ei ole minkään valtakunnan lukijamäärä- tai menestymistavoitteita, säästyy onneksi myös kaikenlaisilta inhottavilta jutuilta, joihin en edes sivullisena ole törmännyt, mutta joita ihan varmasti blogimaailmasta(kin) löytyy. Sitä kun joidenkin mielestä jollain toisella on aina olevinaan kaikkea vähän enemmän tai muka paremmin ja se lietsoo kateutta. Huh.
    Olen kyllä kiitollinen, että ei tarvi moisten asioiden kanssa painia. Sen enempää täällä kuin siviilissäkään. Mulla kun on viimeiset 23 vuotta ollut työkavereina ja enimmäkseen asiakkainakin pelkkiä miehiä. On niin paljon reilumpi meininki, kun ei tarvi juonitella tai kilpailla kenenkään selän takana. Hrrr. Inhottaa pelkkä ajatus.

    Mutta lohduttaudutaan Jossu sillä, että paha saa aina palkkansa. Niin selkäänpuukottajat kuin muutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä tavoitteita tarvi itsellä ollakaan, kyllä sen joku hoitaa sinun puolestasi ;) Ja jollei mitään muuta "vikaa" löydy, niin ainakin kuvaat vääränlaisella kameralla. Tosin minä en ole kyllä mistään löytänyt blogisääntöjä, että millainen se olisi se oikea kamera :D

      Miehet voittaa kyllä tässä asiassa naiset 100-0, niiden kanssa hommat toimii aina paljon jouhevammin ja rehdimmin. Kivaa viikonloppua!

      Poista
    2. No noilla kriteereillä meikäläinen on kyllä oivallinen pilkan kohde :). Säälittävä tapaus (ja vanhakin vielä), jolla on kourallinen lukijoita (joskin suurin osa ihan aitoja sellaisia) ja kamerakin taatusti väärää mallia :D. Ja vielä olen tehnyt itseni naurunalaiseksi kirjoittelemalla kameran käyttöön liittyviä amatöörimäisiä vinkkejä. Vaan ei haittoo mittään. Jokainen tavallaan. Ja ainakaan en ole tehnyt kenellekään mitää pahaa.

      Jokos mää toisaalla toivotin mukavaa viikonloppua? Jos en, niin nyt toivotan. Jatketaan me rehelliseltä pohjalta eteenpäin.

      Poista
    3. Onneksi sä oot mun idoli, meikäläinen kun tykkään aidoista ja elämänmakuisista blogeista <3 Kiiltokuvajuttuja kattelen sitten lehdistä.

      Koskaan ei voi toivottaa liikaa mukavaa viikonloppua :)

      Poista

Kiitos, kun jätit muiston käynnistäsi!