lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ihana Ninnimoi ja lahjavinkki kevään juhliin!

Tiedättehän, kun on palvelua ja sitten on PALVELUA. Piipahdimme V:n kanssa viime lauantaina Kuopio Designmarketissa, jossa monien muiden upeiden yrittäjien kanssa omaa pistettään piti Ninnimoin ihana Nina. Ninnimoi on sotkamolaisen Ninan yhden naisen yritys, joka tarjoaa ammattitaidolla suunniteltuja paperituotteita aina postikorteista ja julisteista tilaustyönä tehtyihin tuotteisiin. Tiesinkin jo ennakkoon haluavani piipahtaa Ninan myyntipöydässä ja tarttuihan sieltä tälläkin kertaa jotakin pientä mukaan.


Kerroinkin siinä myyntipöytää tutkaillessani Ninalle, kuinka eräs ystävänpäiväksi lähettämäni Ninnimoin kortti oli hävinnyt postissa eikä ystäväni ole tähän päivään mennessä sitä saanut. Ja arvatkaapa mitä Nina teki? Sujautti pienen ostokseni mukaan ilmaiseksi uuden Oot ihan super -kortin ja käski minun toimittaa se ystävälleni henkilökohtaisesti. Menin niin hämilleni tilanteesta, etten tainnut edes tajuta kiittää Ninaa tarpeeksi. Nämä ovat niitä pieniä (mutta sitäkin merkittävämpiä) juttuja, joilla jää varmasti asiakkaan mieleen.



Jos siis etsit kevään juhliin persoonallisia lahjoja, suosittelen tsekkamaan Ninnimoin verkkokaupan tarjonnan.


Unelmoi, mee, tee ja heitä kuperkeikka! Iloista vappuviikonloppua!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kumiviikunan pauloissa!


Sain ystävältäni maaliskuussa kumiviikunan pistokkaan, jonka annoin rauhassa kasvatella juuriaan vedessä. Toissa viikolla oli juuret kasvaneet jo niin suuriksi, että päätin istuttaa viikunan multaan. Tiesinkin heti, että haluan sille perinteisen punasaviruukun ja ovathan ne viikunan kanssa kuin luodut toisilleen.



Kiitos I vielä tätäkin kautta, nyt täytyy vain yrittää pitää tuo ihanuus hengissä...


Kivaa alkanutta viikkoa!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Wanted: Maailman mukavin nojatuoli!

V:n mökiltä löytyi maailman mukavin nojatuoli enkä todellakaan liioittele nyt yhtään. Yhdessäkään kokeilemassani tuolissa ei ole koskaan ollut niin miellyttävää istua kuin tässä kyseisessä kaunottaressa. Mittasuhteet ovat täydelliset ja istuma-asento ergonominen. Mielellämme siis kotiuttaisimme toisenkin samanlaisen jotta vältyttäisiin perheriidoilta mökkireissuilla. En kuitenkaan löytänyt tuolista mitään valmistustietoja, leimoista puhumattakaan. Kankaan kunnosta ja niittauksista päätellen, tuoli on uudelleen verhoiltu, joten ihana kukallinen kuosi ei varmaankaan ole alkuperäinen.


Mutta tuo runko, siitä saattaisi joku tunnistaa. Yksinkertainen, siro ja kertakaikkisen upea. Nojatuoli lienee hankittu 60- tai 70-luvulla ja suurimpana kysymysmerkkinä (ahkerasta googlettamisesta huolimatta) roikkuukin se, onko tuoli jonkin huonekalutehtaan tuotannossa ollut malli vai yksittäisen puusepän uniikki taidonnäyte.


Osaisitko sinä kertoa tuolista jotain?

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäistervehdys!


Iloista pääsiäisen aikaa! Kiva kun olet siellä <3

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Pienesti pääsiäistä!

Meillä ei pääsiäistä koristella kovinkaan runsaasti eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta sen suhteen. Rairuoho minun oli tarkoitus kylvää, mutta olin laittanut siemenpussin niin hyvään talteen, etten enää löytänyt sitä. Viime viikonloppuna innostuin kuitenkin kokeilemaan tyhjennettyjen kananmunien koristelua ja se osoittautuikin melkoisen koukuttavaksi puuhaksi. Vapaalla kädellä piirtelin mustalla tussilla kuvioita ja vaikka työnjälki ei ihan priimaa olekaan, niin tykkään kyllä kovasti.



Narsissit eivät tänä vuonna houkuttaneet, joten niiden sijaan nappasin ruokaostoksilta helmililjan. Saattaa tosin olla, että joudun pääsiäisenä hakemaan vielä uudet kukat, niin hurjasti tämä on jo kasvanut. Ehkäpä otan nipun keltaisia tulppaaneja.


Koristeletko sinä pääsiäistä?

lauantai 8. huhtikuuta 2017

DIY Tv-taso!

Opiskelijaboksiini muuttanut televisio on ollut syyskuusta asti huoneeni lattialla ja sitä onkin ollut melkoisen epäergonomista katsoa niin matalalta. En ole kuitenkaan halunnut maksaa "oikeista" tv-tasoista, sillä ajatuksissa on pyörinyt sellaisen tekeminen itse. Ja mitä pienempiin osiin tason saisi, sitä parempi. Asun nimittäin neljännessä kerroksessa ja talomme minihissiin ei mahdu juuri mitään. Edelleen on traumat siitä, kun V:n kanssa kannoimme 120 senttistä runkopatjasänkyäni kierreportaita neljänteen.


Sainkin opiskelukaveriltani ilmaiseksi kaksi hieman kulunutta hyllylevyä, jotka päällystin valkoisella puukuvioisella DC fixillä. Ja toinen ihana luokkakaverini käytti minua autolla rautakaupassa, josta matkaamme lähti neljä kuuden kilon painoista pilariharkkoa. Harkot maksoivat 8 euroa ja 16 euron isosta DC fix rullasta jäi vielä lähes puolet jäljelle. Tämän tee-se-itse tv-tason hinnaksi ei siis tullut kuin vajaa parikymppiä. Täydellinen opiskelijabudjetin ratkaisu! Ja vieläpä sopivan rouhea minun makuuni.



Aurinkoista lauantaita!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kun Marimekko petti!

Mä rakastan Marimekkoa ja etenkin usealla eri kuosilla saatavilla oleva Oiva -astiasarja on löytänyt pysyvän paikan sydämessäni. Olenkin muotoiluopintojeni aikana tutustunut paremmin Marimekon historiaan ja voinut vain ihailla sen kykyä uudistua ja pysyä ajan hermolla vuosikymmenestä toiseen. Muistan myös sanoneeni opintojeni alussa, että haaveeni on jonakin päivänä olla Marimekon luova johtaja... Ja näköjään se tuli sitten julkistettua täälläkin.


Koska äitini tietää Marimekko innostukseni, sain häneltä viime syksynä syntymäpäivälahjaksi Marimekon lahjakortin. Ja heti joulukuussa sain viimein päätettyä, mihin haluaisin sen käyttää. Uusille pyyhkeille oli tarvetta ja koska meillä on aiemminkin ollut lahjaksi saatuja Marimekon pyyhkeitä, päätin panostaa kahteen muhkeaan kylpypyyhkeeseen mustavalkoisella Varvunraita-kuosilla. Pyyhkeet tuntuivat miellyttävän pehmeiltä ja paksuilta ja ajattelin, että kerrankos sitä "tuhlaa" tavallista kalliimpiin pyyhkeisiin.


Pesin pyyhkeet ennen käyttöönottoa ja innoissani odotin ensimmäistä käyttökertaa - ja petyin. Pyyhkeistä jäi iholle mustaa nukkaa. Ajattelin, että nukkaaminen häviää pesujen myötä ja pesinkin pyyhkeitä ahkeraan ohjeiden mukaan. Mutta ei. Helmikuun loppupuolella lähetin reklamaation kuvien kera Marimekolle ja kysyin, mistä pyyhkeiden runsas nukkaaminen voi johtua. Vastaukseksi sain selityksen froteen toiminnasta ja siitä, kuinka nukkaaminen kuuluu alussa asiaan, mutta sen kyllä pitäisi kohta puoliin loppua. Pyyhkeitä on nyt pesty joulukuusta asti ja edelleen, huhtikuussa, ne nukkaavat. Ensimmäistä kertaa ikinä, voin sanoa pettyneeni Marimekkoon. Ja pahasti. Brändi ja laatu eivät todellakaan kulje aina käsi kädessä.


Yritänkin kovasti toipua tästä pyyhe-episodin aiheuttamasta säröstä Marimekko rakkauteeni ja lohduttautua sillä, että onpahan ainakin yksi kehityskohde, josta kertoa, kun aikanaan sitä luovan johtajan paikkaa haen...

Tsemppiä viikkoon! Täällä tuntuu jo näin tiistai-iltana, että perjantai voisi tulla hieman nopeammin.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Penni ajatuksistani!

Täällä sitä istutaan junassa matkalla kohti kotia. Kouluhommia on riittänyt viime viikkoina ja kokoajan on ollut päällä sellainen mukava kiire - tiedättehän, sen verran painetta, että hommat tulevat tehdyksi, mutta yöunia ei ole tarvinut kuitenkaan menettää. Kesätyöt (tai oikeastaan niiden tämänhetkinen puute) aiheuttaa välillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta siitäkään en ole jaksanut liian suurta stressiä ottaa. Itselleni tärkein fokus on nyt muotoiluopinnoissani ja niiden etenemisessä ja eilen hoideltiinkin opettajatuutorin kanssa paperiasioita maisteriopintoihin siirtymisestäni. Olen ollut todella iloinen Lapin yliopiston myönteisestä suhtautumisesta aiempaan sosionomin ammattikorkeakoulututkintooni, sillä minun ei tarvitse tehdä enää toista kanditason tutkintoa. Tämän vuoden olen suorittanut teollisen muotoilun perus- ja ainepintoja (ja innokkaana vähän jo sivuainettakin) ja ensi syksystä alkaen siirryn suoraan maisteriopintoihin. Tulevat kiristykset opintotukeen eivät varsinaisesti helpota omaa tilannettani (puhumattakaan siitä, että opintotukioikeuteni loppuu joka tapauksessa parin vuoden päästä), joten lienee sanomattakin selvää, kuinka helpottunut olen opintojeni nopeutumisesta. Aionkin tänä viikonloppuna vain olla ja nauttia, elää hetkessä ja hymyillä. Tänään on kaikki hyvin.

Kuvahan ei liity aiheeseen mitenkään, mutta tykkään valtavasti String Pocketin tämänhetkisestä ilmeestä

Mahtista wiikendiä!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vihertää!

Viherkasvien mullanvaihto tuntuu käyneen monissa kodeissa kuumana ja minäkin sain toissa viikolla tehtyä huonekasveillemme vuosihuollon. Minua ei todellakaan ole siunattu hortonomin geeneillä, joten yllätyin kovasti laskiessani viherkasviemme määrää - niitä löytyy nykyisin jo yhdeksän aloe vera mukaan lukien.


Koska kasvien elinkaaren pituudesta ei hoivissani ole ikinä varmuutta, en ole halunnut maksaa niistä suuria summia. Ja isot kasvit tuntuvat maksavan hunajaa. Meillä onkin käynyt hyvä tuuri, sillä palmuvehkan saimme aikoinaan tuparilahjaksi ja peikonlehden pistokkaat saimme viime kesänä V:n esimieheltä. Viirivehkan puolestaan muutin mukanani opiskelijakämpästäni ja se onkin pisimpään ikinä hoidossani viihtynyt kasvi. Tosin niitä valkoisia kukkia siinä ei ole näkynyt...



Pienempiä kasveja olen sitten muutamalla eurolla ruokaostoksilta kotiuttanut, sillä niiden mahdollinen menetys ei lompakkoon tee suurta lovea. Ja ihme kyllä, ainoastaan aloe vera on pitänyt uusia edellisen heittäessä henkensä yli innokkaan kastelijan takia. Tekemällä sitä näköjään oppii.



Onko siellä jo mullat vaihdettu?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Keittiön facelift Nefriitillä!

Alkuviikosta kirjoittelin uudesta väri-ihastuksestani ja blogin insta seuraajat jo varmaan tietävätkin, mihin seinään kaunista harmaanvihreää sudin. Keittiön ikkunaseinän edellisestä maalauksesta on kulunut pian viisi vuotta (hui kun aika menee nopeaan, ihan vastahan me tähän muutettiin!) enkä missään vaiheessa ollut erityisen tyytyväinen silloin valittuun harmaaseen -  se kun taittoi kovasti violettiin ja sai mitäänsanomattomalla olemuksellaan keittiön tuntumaan entistä maalaisromanttisemmalta. Remppaväsymys iski jossakin vaiheessa päälle ja koska olohuone-keittiö akseli remontoitiin ensimmäisenä, en kaiken muun keskellä jaksanut miettiä ikkunaseinän väriä uusiksi. Ja sitten siihen vain tottui. Törmätessäni vuodenvaihteessa ihanaan Nefriittiin tajusinkin yhtäkkiä löytäneeni keittiön seinään uuden värin.



Upea eukalyptuksen vihreä toi keittiöön ihan uudenlaista särmää eikä uritetut kaapinovet häiritse modernin seinän rinnalla yhtään niin paljon kuin aiemmin. Maalaisromanttisen tunnelman minimoimiseksi päätinkin olla laittamatta vanhoja ikkunalautoja takaisin paikoilleen. En myöskään halua tehdä uuteen maalipintaan yhtäkään turhaa reikää, joten verhoasia saa pysyä rauhassa mietinnän alla.


Olenkin muutokseen enemmän kuin tyytyväinen.


Kivaa viikonloppua!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Vihreän lumoissa!

Minulla on ollut jo pitkään havaittavissa kovemman luokan värikuumetta ja olenkin kieli pitkällä kuolannut instassa värikkäitä sisustuksia. Ihan kovinkaan hurjaksi en silti uskaltanut heittäytyä, mutta vähän kuitenkin. Murrettu, upea, harmaanvihreä, N494 Nefriitti. Voi kun se näyttäisi seinälläkin yhtä hyvältä...


Leppoisaa viikon alkua!

P.S. Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, ihan turhaan nähtävästi jännitin.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Omaa designia - Vino!

Olen opintojeni alusta alkaen odottanut, että saan tehdä jotakin "oikeaa" - ei siis maalauksia, veistoksia, finnfoam harjoituksia tai robotteja, vaan ihan aidosti jotain, jonka olen alusta alkaen saanut suunnitella ja toteuttaa ilman etukäteen määriteltyä tehtävänantoa. Ja vihdoin se hetki tuli, kurssitöiden ohella juuri ennen hiihtolomaa. Joten tässä se nyt on, Vino leikkuulauta/tarjoilualusta.


Vino on valmistettu koivusta ja raidasta ja puulajien vaihtelu luo alustan pintaan kauniin eläväistä kuviota. Yläreunan vinous ja pyöristetty kulma tuovat tarvittavaa kontrastia, mutta yleisilme pysyy skandinaavisen selkeänä. Vinon varsinainen juju löytyykin viistetystä reunasta, jota ei välttämättä ensi näkemältä edes huomaa.


Koska ruskea nahka on kiehtonut minua jo pitkään, halusin viimeistellä Vinon konjakinruskealla nahkalenkillä. Nahan ja puun yhdistelmä onkin yksi klassisimmista komboista ja kyllä se vaan edelleen toimii. Ai että mä tykkään tästä!



Huh, nyt se on sitten julkistettu. Voitte varmaankin uskoa, kuinka paljon minua jännitti...
Ihanaa viikonloppua!

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kuistilla!


Vaikka kevätmieli on vallannut jo ajatukset, on meillä täällä Kainuussa ihan täysi talvi vielä. Ja mikäs sen parempaa puuhaa aurinkoisena pakkaspäivänä kuin kuistin kuvaaminen.




Aurinkoa viikkoonne! Minä aion nauttia täysillä hiihtolomaviikosta!

torstai 2. maaliskuuta 2017

En osaa viheltää ja 24 muuta faktaa!

Nappasin Annukan blogista kivan haasteen, jossa kerron 25 satunnaista faktaa itsestäni. Eipä muuten ollutkaan niin helppoa kuin aluksi luulin...

1. En osaa viheltää.

2. Olen ärsyttävän tarkka kieliopin kanssa ja inhoan etenkin yhdyssanavirheitä. Varsinkin asiakirjoissa, mainoksissa yms. "virallisissa" teksteissä olevat virheet saavat minut näkemään punaista enkä halua viedä rahojani yrittäjälle, joka ei tarkista kielioppia. Valitettavasti myös jotkut blogit olen poistanut lukulistaltani jatkuvien kielioppivirheiden vuoksi, vaikka ymmärrän toki, että virheiden takana saattaa olla lukihäiriö tai muu kirjoittajasta riippumaton syy. En vain pysty lukemaan kerta toisensa jälkeen selkeitä virheitä täynnä olevaa tekstiä.

3. Minulla on kolme etunimeä, kuten kaikilla isäni puolen suvun lapsenlapsilla.

4. Olen erittäin herkkä tulkitsemaan toisten ihmisten mielialoja ja tunnetiloja ja kuljen jatkuvasti "tuntosarvet pystyssä". Taidosta olikin apua alkoholisti äidin kanssa kasvaessa.

5. En osaa leipoa pullaa (vaan ainoastaan kivikovia möykkyjä). Kaupasta saa hyviä tarvittaessa.

6. Tarvitsen unta vähintään 8 tuntia yössä ja viikonloppuisin saatan nukkua helposti 10 tuntia.


7. Olen kehittänyt pahan addiktion sipseihin (etenkin juusto sellaisiin) ja tuhoan yhdessä illassa vaivatta yli 200 gramman sipsipussin.

8. Osaan ulkoa järjettömän määrän biisejä - sekä suomalaisia että englanninkielisiä. Isäni joskus vitsailikin, että jos koulukirjojen sisältö olisi laulettu minulle, olisin saanut pelkkiä kymppejä.

9. Opiskelin lukiossa yhden kurssin latinaa, mutta siitä ei jäänyt juuri kerrottavaa jälkipolville.

10. Olen erittäin järjestelmällinen ihminen ja kotonamme jokaiselle asialle/esineelle on oma paikkansa.

11. Myös jääkaapissa on jokaisella ruualla oma paikkansa ja V:tä aina naurattaa, kun järjestelen jääkaapin uudestaan hänen laitettuaan ruuat kiusallaan vääriin paikkoihin.

12. Olen todella herkkä ja otan asiat helposti itseeni, jonka vuoksi olen äärimmäisen huono ottamaan negatiivista palautetta vastaan. Olen yrittänyt kehittää itseäni tämän suhteen, mutta edelleenkin tulee kyyneleet silmiin kritiikin edessä.

13. Olen maailman kärsimättömin ihminen, kaiken pitää tapahtua heti-mulle-nyt.

14. Minulla on hyvä näkömuisti ja hämmennän aina säännöllisin väliajoin V:tä huomaamalla pienten yksityiskohtien muuttuneen. Minulta on esimerkiksi turha kuvitella voivansa lainata tavaroita ilman lupaa, sillä huomaan samantien, jos asiat on jätetty eri tavalla.


15. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta ja kaksinaamaisuutta.

16. Omaan erinomaiset unenlahjat ja voinkin nukkua melkein missä ja milloin tahansa. Kuulemani mukaan meidän makuuhuoneen oven takana oleva palohälytin piippasi eräänä yönä useaan kertaan paristojen loppumisen merkiksi ja V sitä aikansa oli kuunnellut, mutta luovuttanut siinä kohtaa, kun minä en ollut edes havahtunut kyseiseen ääneen. Vissiin ihan turvallista olla meikäläisen yksin kotona...

17. Rakastan villasukkia - mitä värikkäämmät, sen paremmat.

18. Minulla on oikeassa lavassa keiju tatuointi, jonka otin 18 vuotta täytettyäni.

19. Olen harrastanut niin showtanssia, street tanssia, balettia kuin tankotanssiakin. Viime vuosina tanssiharrastus on valitettavasti jäänyt, mutta toivon voivani palata tanssin pariin jossakin vaiheessa.

20. Olen 162 cm lyhyt pitkä.

21. Olen viettänyt viisi kuukautta opiskelijavaihdossa Etelä-Afrikassa.


22. En erityisemmin pidä hiihtämisestä, mutta lapsena kävin pappani ja edesmenneen mammani kanssa joka talvi hiihtämässä. Aina kierrettiin sama lenkki ja laavulla syötiin mammani itse leipomat sämpylät ja kuumaa kaakaota. Lisäksi lenkin loppupuolella oli iso kivi, jonka päälle kiivettiin syömään Kismetiä. Ehkä parhaita muistoja ikinä!

23. En ymmärrä, miksi jotkut haluavat ostaa räikeitä designkopioita.

24. Käytän öisin purentakiskoa.

25. Rakastan hitaita viikonloppuaamuja - oma koti, V:n tekemä aamupala, tuoretta kahvia, leivinuunissa tuli ja käsissä sisustuslehti <3

Mukavaa torstai-iltaa!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Voimanaisia ja priimaa asennetta!

Tiedättekö sen tunteen, kun tapaat uuden ihmisen ja sulle tulee välittömästi siitä tosi voimaannuttava fiilis? Mulle kävi niin joulukuussa, käydessäni Kainuulaisella Joulutorilla, jossa törmäsin itselleni uuteen tuttavuuteen Prameaan. Ja Tiinaan. Matkaani lähti kotimainen lahja parhaalle ystävälleni sekä valtava inspiraation puuska.

Pramean takaa löytyy kaksi kainuulaislähtöistä sisarusta, Tiina ja Sini. Muotoilija Tiina vastaa korujen suunnittelusta ja Sini toimii yrityksen bisnesnaisena. Pramean tuotteet korostavat meidän jokaisen ainutlaatuisuutta ja koko perheyrityksen toiminta on lähtenyt näiden voimanaisten haaveista ja uskalluksesta tehdä ne todeksi. En siis voi kuin ihailla. Lisäksi Tiina kirjoittaa ihanaa Muotopuolia -blogia, jonka suosittelen ehdottomasti lisäämään omalle lukulistallesi.


Ja pakkohan minunkin oli saada omat voimakoruni, joten tilasin itselleni upeat Priimat. Nämä korvissa mikään ei tunnu mahdottomalta!


Kiitos Tiina ja Pramea kun olette!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kun telkkari lähti!

Muuttaessani syksyllä opiskelijakämppääni Rovaniemelle, vein mukanani vanhan televisioni - sen ainoan, joka meiltä löytyi. V:llä oli ajatuksena ostaa uusi ja isompi tilalle, mutta hän tottuikin nopeasti elämään ilman telkkaria, etenkin kun mediahuoneesta löytyy videotykki. Uutta televisiota ei siis ole hankittu eikä todennäköisesti hankitakaan, sillä televisioton koti tuntuu nykyisin täysin luonnolliselta. Olohuoneeseen jäi kuitenkin vanha Ikean tv-taso, jonka alaosassa säilytämme halkoja. Siitä emme säilytystilan vuoksi halunneet luopua, joten taso oli pitkään puolityhjänä enkä oikein osannut tehdä sille mitään. Pienet asetelmat tuntuivat hukkuvan isoon tasoon eikä mikään miellyttänyt silmää. Kunnes yhtenä sunnuntaina keksin kokeilla peikonlehteä tv-tason päälle.


Kaveriksi vaaleanharmaa huopakori ja se oli siinä. Ennen joulua tekemäni tupsuseinävaatekin näyttää kuuluvan nyt paremmin kokonaisuuteen. On tämä sisustus vain jännä harrastus, kun ihan pieniä yksityiskohtia vaihtamalla, voi saada suuren muutoksen. Olenkin tällä hetkellä erittäin tyytyväinen tähän osaan olohuoneesta. Tosin se pitkään haikailemani musta rottinkituoli olisi vielä piste iin päälle...


Leppoisaa tiistai-iltaa!

torstai 16. helmikuuta 2017

Löytö: Marmoriset tuikkukipot!

Joskus se kuulkaa käy meikäläiselläkin tuuri kirppistelyn suhteen. Löysin nimittäin toissa viikolla Rovaniemen facebook kirpparilta marmoriset tuikkukipot kolmella eurolla. Kuvitelkaa, kolmella eurolla! Ja sattuivatpa vielä olemaan matkan varrella yliopistolta opiskelijakämpälle, joten noutokin sujui helposti. Ai että mä olen rakastunut!




 Mitäs tuumaatte, hitti vai huti?
Back to Top