SOCIAL MEDIA

Euron syyskukat

Ihanaa olla kotona ja pitkästä aikaa blogin parissa. Opintoihin paluun jälkeen elämä on ollut melko hektistä ja jälleen hurahti melkein kuukausi, etten päässyt käymään kotona lainkaan. Tänä viikonloppuna onkin vain hyggeilty ja nautittu omasta rakkaasta kodista.

Sain myös viimein heivattua kuolleet kesäkukat mäkeen ja syyskukkien shoppailureissulla teinkin melkoisen löydön. Markettivalikoima oli tässä vaiheessa syksyä jo melko huono eikä ostoskoriin nostetun valkoisen callunan lisäksi oikein mikään miellyttänyt silmääni. Kunnes törmäsin tähän violetinsävyiseen keijunkukkaan. Pikainen googletus kertoi sen soveltuvan myös syysistutuksiin ja lehtien jopa talvehtivan lumen suojassa, joten ostopäätöstä ei tarvinut kauaa miettiä. Etenkään, kun sen hinta oli alennettu euroon kappaleelta. Nappasin matkaani neljä ja siirryin hykerrellen kassajonoon.


Valkoinen calluna löysi paikkansa ulko-oven vieressä olevan metallijakkaran päältä ja pilkkahinnalla saadut keijunkukat istutin kuistin edessä oleviin valkoisiin ruukkuihin.



Olen kyllä super tyytyväinen löytööni, onpahan kerrankin jotakin muuta kuin ne iänikuiset hopealangat ja kellokanervat. Talvea kohti mentäessä lisään kuistille vielä kynttilöitä, mutta muutoin meillä ollaan valmiita ensimmäisiin pakkasöihin.




Leppoisaa sunnuntaita!

Lumikenkä tuli taloon

Klassinen rottinki on tehnyt tänä vuonna paluun ja asiaa tarpeeksi makusteltuani, minäkin olen sille viimein lämmennyt. Luonnonmateriaalina rottinki tuo lämpöä sisustukseen ja sopii yhdisteltäväksi monenlaiseen tyyliin. Olohuoneessamme olikin nojatuolin mentävä aukko ja olin jo kesällä ostamassa mustaa korkeaselkäistä Vintage Lumikenkätuolia. Ostosreissu paikallisesta kalusteliikkeestä päättyi kuitenkin ei oohon ja pahoitteluun, he kun eivät enää tilaisi kyseistä tuolia Parolan Rottingin nostettua jälleenmyyntihintoja. Ainoa vaihtoehtoni olisi ollut tilata tuoli suoraan Parolasta ja maksaa siitä 39 euron toimituskulut. Sanokaa mitä sanotte, mielestäni se tuntui kohtuuttomalta. Tuoliasia jäi siis hautumaan.

Selailtuani viime viikolla tori.fi:tä, huomasin myynti-ilmoituksen kahdesta rottinkituolista. Hintapyynti 25 euroa kappaleelta. Otin välittömästi yhteyttä myyjään ja sovimme haun mökille mennessämme, tuolit kun olivat matkan varrella. V:n pakatessa tuoleja peräkärryyn, hykertelin itsekseni onnesta, ne kun näyttivät kovasti matalilta Lumikengiltä. Ja saatuani asiaan vahvistuksen, tiesin tehneeni loistokaupat.


Toinen tuoleista jäi toistaiseksi mökille, mutta toinen pääsi paraatipaikalle olohuoneeseemme. Ja kuinka hyvin luonnonvärinen rottinki sopiikaan meille. Melkoinen onnenpotku, että alkuperäinen ajatus mustasta tuolista meni mönkään. Vintagea pienempi matala Lumikenkätuoli on mittasuhteiltaan meille parempi ja käytetyn tuotteen ostaminen aina uutta ekologisempi vaihtoehto. Puhumattakaan siitä rahasummasta, jonka säästin.




Täysin ehjät tuolit olivat myyjän lapsuudenkodista ja palvelleet siellä vuosikausia. Myyjä tuntuikin olevan kovin iloinen tuolien päästessä uuteen kotiin ja käyttöön. Toivonkin meidän yhteiselomme jatkuvan seuraavat vuosikymmenet.


Mukavaa torstaita! Kohta se on taas viikonloppu ja minä saan rakkaan ystävän kylään.

Vaaleanpunainen unelma

Nyt se on sitten tapahtunut. Aivan puskista ja yllättäen. Olen ihastunut puuteripinkkiin.

Kaikki alkoi vaaleanpunaisesta collegejakusta, jonka nappasin yllättäen matkaani farkkuostoksilla. Minä, vaaleanpunaisen vieroksuja, joka jo pikkutyttönä vähät välitti muiden prinsessasängyistä ja nukkui tyytyväisenä maailman hienoimmissa dinosauruslakanoissa. Kun jakku oli ostettu, oli saatava lisää. Seuraavaksi meille kotiutuikin puuteripinkki koristetyynynpäällinen ja kuin varkain, vaaleanpunainen oli levinnyt sisustukseen. Ja myös blogin ulkoasuun. Nyt, haavelistan kärjessä keikkuu puuteripinkki sohva.
Kuva: Ikea

Olen haaveillut uudesta sohvasta jo pitkään, meidän nykyiset kun alkavat olla elämänsä ehtoopuolella. Ostimme ne käytettyinä ystäviltämme tähän taloon muuttaessamme ja ne ovatkin palvelleet erittäin hyvin vuosien aikana. Nyt olisi kuitenkin uudistuksen aika ja vaaleanpunainen Söderhamn olisi siihen täydellinen. Se toisi kaivatun väripilkun olohuoneeseemme ja olisi sopivan siro isosta koostaan huolimatta. Suurin ongelma tässä haaveessa on kuitenkin V, hän kun "ei ole vielä valmis vaaleanpunaiseen sohvaan". Miehet...



Onko sinulla ollut yllättävää väri-ihastusta?

Ripaus syksyä

Kesä tuli ja meni ja vaikka itse olen saanut lomailla sen lähes kokonaan, tuntuu kuin se ei olisi koskaan kunnolla alkanut. Kalenteri on kuitenkin kääntynyt syyskuun puolelle ja opintojen alku häämöttää viikon päässä. Vaikka Rovaniemelle palaaminen ei itsessään houkuta, niin opintoja odotan innolla. Maisterivaiheeseen siirtyminen, uudet ihmiset ja se pieni jännitys vatsan pohjalla. Tänä kesänä se jotenkin iskostui päähäni - minä, tuleva muotoilija. On ollut mahtavaa tajuta, että se oma juttuni on viimein löytynyt ja yliopistolta saadun tuen myötä, olen saanut melko vapaasti rakentaa omaa polkuani. Opiskelumotivaatio on kasvanut entisestään ja visio siitä, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, on selkiytynyt. Kesä olikin tervetullut hengähdystauko todella raskaan vuoden jälkeen.


Kotonakin on jo ripaus syksyä, pimeät illat kun suorastaan vaativat kynttilöiden tunnelmallista valoa. Ja vaikka kesä ei niin lämmöllä hellinytkään, odotan jo kovasti syksyn upeaa väriloistoa ja raikkaan kuulaita aamuja. Minkäs sille voi, syksyn lapsi kun olen.



Syksyn tuoksuista sunnuntaita!

Blogin uudet vaatteet

Huh mikä homma, mutta tulipahan tehtyä. Blogin uusi ulkoasu on vihdoin valmis ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen. Blogipohjan ostin valmiina Etsystä, mutta melkoisen monta (kymmentä) tuntia meni itselläni ulkoasun hiomiseen ja sivujen saamiseen visioni mukaiseksi. Ja perfektionisti kun olen, jouduin käymään läpi kaikkien 591:n postauksen kuvat saadakseni ne asettumaan oikein uudelle pohjalle.

Blogin navigointipalkkiin on myös ilmestynyt uusi portfolio osio, jota päivittelen pikkuhiljaa. Opinnoissani tulen sitä kuitenkin tarvitsemaan viimeistään harjoittelupaikkaa etsiessäni, joten nyt oli hyvä mahdollisuus yhdistää se osaksi blogia.


Vanhoja postauksia läpi käydessäni, tunteet vaihtelivat häpeästä nauruhepuleihin. Melkein teki mieli poistaa alkuaikojen sepustukset, mutta jääköön ne muistiin todistuksena kehityksestä - niin sisustamisessa, kirjoittamisessa kuin kuvaamisessakin. Vai mitäpä tuumaatte meidän olohuoneen tyylistä viiden vuoden takaa, saatuamme olohuoneen remontin valmiiksi?

En ehkä kestä... Ja huomatkaa myös digipokkarilla otettujen kuvien mahtava laatu :D

Tuosta on onneksi tultu pitkä matka ja yksi parhaimpia puolia tässä hommassa onkin jatkuva kehitys. Opin jo tässä blogia muokatessani aivan valtavasti ja vaikka se aikaa vievää olikin, niin seuraavalla kerralla jo huomattavasti helpompaa.

Oikein ihanaa loppuviikkoa! Me hypätään autoon ja vietetään pitkä viikonloppu mökillä.

Ja hei, mitä tuumaat blogin uudesta ilmeestä? Jos jokin ei toimi, niin ilmoita ihmeessä, itse kun olen säätänyt, niin hyvinkin on voinut mennä asetukset vikaan.

DIY Yrttiteline

Muutama viikko sitten tuli pakottava tarve saada yrttiamppelit terassille. Ja tiedättehän te, kun inspis iskee, niin silloin on toimittava. Heti. Punoinkin pari amppelia hyväksi havaitulla tekniikalla ja V sai tehtäväkseen ostaa kaupasta täytettä niihin. Ongelmaksi muodostuikin se, mihin ihmeeseen amppelit ripustaisin. Valokatteen tukiparruista roikkuessaan ne tulisivat aivan liian ylös eikä V ole oikein innostunut talon seiniin tehtävistä rei'istä. Hetken asiaa tuumittuani, kiikutin terassille mediahuoneessa majailleet, jo aikaa sitten tekemäni heinäseivästikkaat. Olen jo useampaan kertaan meinannut myydä ne eteenpäin, ne kun ovat makuuni nykyisin aivan liian romanttiset. Amppelitelineeksi tikkaat kuitenkin sopivat paremmin kuin hyvin.




Tämän enempää ei terassia olekaan tänä kesänä laitettu... Hieman harmittaa, mutta taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun terassilla on oikeasti tullut istuttua. Enkä jaksa edes syyttää ilmoja, kyllähän sitä viltin alla tarkenisi istua viileämmässäkin säässä. Etenkin mojito kädessä, tuoretta minttua kun olisi nyt tarjolla.


Energistä viikonloppua!

Mökkisaunan muodonmuutos / Melkein valmis

Viime viikko kului mökillä saunan remonttipuuhissa ja vaikkei homma ole vielä täysin valmis, päästiin jo muutamana iltana testaamaan uuden IKI-kiukaan pehmeitä löylyjä. Ja vaikka itse sanonkin, niin saunasta tuli mahtava! Oli kyllä paras päätös ikinä hajottaa väliseinä ja laajentaa saunaa vanhan pukutilan verran. Vielä pitäisi rakentaa lauteiden kaiteet, väliritilät ja porrasjakkara, käsitellä pätkäistyn hirsiseinän kotelointi ja ikkunanpokat vaaleiksi ja listoittaa saunan katto- ja lattiarajat. Myös valaistusta sekä pesuainepurkkien ja saunapuiden säilytystä pitäisi suunnitella. Mutta ei oteta stressiä niistä, hommaa voi tarvittaessa jatkaa ensi kesänä. Tässä kuitenkin pieni maistiainen uudesta saunasta videon muodossa. 

video

Ihanaa heinäkuun viimeistä iltaa!

P.S. Osaisiko joku fiksumpi kertoa, saako tuota videota mitenkään isommaksi (muuta kuin painamalla koko ruudun kuvaa)?

Tummaa kesäfiilistä

Meillä ei juurikaan harrasteta kausitekstiilejä (porotyynyä ja taljoja lukuunottamatta), vaan koristetyynynpäälliset vaihtuvat fiiliksen mukaan. Pari viikkoa sitten elämääni astui kuitenkin upea mustapohjainen koristetyynynpäällinen vihreillä kasvikuvioilla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.



Tummasta yleisilmeestä huolimatta, tyynynpäällinen huutaa mielestäni kesää. Ja samalla siinä on jotakin Ebba Masalinmaista fiilistä, olematta kuitenkaan liian överi. Tykkään ihan hurjasti! Jotenkin täydellisen epätäydellinen kombo koukeroisen tapetin, vihreän samettityynyn ja vähän jo kulahtaneen vanhan sohvan kanssa. Ja ehkä juuri siksi niin kodikas.



Mitä mieltä sinä olet, pitääkö kesällä käytettävien tekstiilien olla aina vaaleita?

Ihana kamala koiranputki


Sanokaa mitä sanotte, mun mielestä koiranputki on ehkä kaunein rikkaruoho ikinä. Vaikka se aina väärään paikkaan kasvaakin. Harmikseni en ehtinyt niistä montaa tuntia sisällä nauttia, sillä siitepölyllergiani pakotti siirtämään kimpun terassille. Tämän hetken kauneimmat kukat löytyy kuitenkin luonnosta ja mikä parasta - ihan ilmaiseksi.



Aurinkoista uutta viikkoa!

Kodin käyntikortti kuntoon

Me ihmiset teemme toisistamme päätelmiä sekunneissa ja sen paljon puhutun ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Oletko kuitenkaan koskaan miettinyt, mitä vieraat näkevät kodistasi ensimmäisenä? Olen nähnyt monia vanhoja taloja, joissa ulkokuori on ristiriidassa sisäpuolen kanssa ja päällimmäisenä tunteena niistä on jäänyt hämmennys. On toki paljon asioita, joihin on hankala jälkikäteen vaikuttaa, mutta yksinkertaisillakin jutuilla voi saada ison muutoksen.

Inhosin alusta alkaen talomme koristeurallista etuovea sekä perinteisiä kartanotyylisiä valaisimia. Omaan makuuni ne olivat aivan liian romanttiset eivätkä vastanneet mielikuvaani meidän kodista. Tämän vuoden tammikuussa vaihdatimme viimein kaikki ulko-ovet ja pari viikkoa sitten myös ulkovalaisimet uusittiin. Sivu- ja takaoven tyylit eivät juurikaan muuttuneet, mutta moderni etuovi freesasi koko sisäänkäynnin ilmeen, puhumattakaan energiatehokkuudesta: vanha ovi vuoti kuin seula ja etenkin talvipakkasilla tuulikaapissamme kävi melkoinen viima. Modernin oven seuraksi halusin epäsuoraa valoa antavat Konstsmiden Modena -valaisimet, jotka mustana toimivat hyvänä väriparina katolle ja tuovat sopivaa kontrastia vaaleansinisen ja valkoisen seuraksi.





Millainen on sinun kotisi ensivaikutelma?

Mökkisaunan muodonmuutos / Lattian rakentaminen

Kun sisustusbloggaajan blogissa on hiljaista, niin silloin yleensä tapahtuu. Valitettavasti tapahtumat on taltioitu kännykällä, kaiken tohinan keskellä kun ei ehditty kaivaa kameraa esiin... V:n mökillä on purettu lahonnut sauna atomeiksi, ainoastaan hirsirunko ja kattorakenteet pelteineen jäivät. Hurjan työn V tekikin isänsä kanssa, kun he tunkkasivat kulmasta vajonneen saunan vaakatasoon ja rakensivat uudet lattiakoolaukset tarkkaan laskettuine kaatoineen. Vanhassa saunassa ei kaadot toimineet oikein ja vesi jäi seisomaan paikoilleen, mikä pitkässä juoksussa lahotti liian tiiviiksi tehdyn lattian. Nyt ongelman pitäisi olla ratkaistu ja kaatojen kohillaan.


Lattiakaivoa V mietti pitkään ja lopulta päädyimme melko huomaamattomaan, saunan poikki kulkevaan metalliseen vesikouruun. Lattia siis kallistuu pitkittäissuunnassa sivuilta keskelle ja ovelta katsottuna oikealta vasemmalle ja näin ollen vesi valuu lautojen väliin jätetystä raosta kouruun. Koska vesi ei V:n mökkisaunaan kantamatta kulje, voi pesuvedet johtaa sellaisenaan maahan. Toistaiseksi vedet kulkevatkin kourusta vanhaa lattiakaivon putkea pitkin saunan vieressä olevaan maakuoppaan. Kunhan remontti etenee päämökkiin asti ja pääsemme hamassa tulevaisuudessa miettimään pihasuunnitelmia, pohdimme varmasti vedenpoistoa uudestaan.


Uusi lattia tehtiin ympäripontatusta mäntylaudasta ja kuvien oton jälkeen V käsitteli sen hiilenmustalla lattiaöljyllä. Musta lattia tuokin saunaan mukavaa tunnelmaa ja tasapainottaa hirsiseinien luonnollista kirjavuutta. Nyt kelpaa uudelta lattialta asentaa kattopaneeleita.


Kivaa tiistai-iltaa, kohtapa se on jo heinäkuu!

Puukiuasta valitsemassa: Maxi-IKI vs. Harvia Legend

V:n mökkiaitan remontti on viimeisiä silauksia vaille valmis (ja kuvia tulossa heti, kun kuvaamaan ehdin), joten seuraavaksi voimme keskittyä mökkisaunaan. Alun perin ajattelimme siirtää saunan remonttia ensi kesään, mutta huhtikuussa mökillä käydessämme, V astui saunan lahonneesta lattiasta läpi. Keskellä saunaa ammottava reikä ratkaisikin remonttiaikataulun puolestamme, joten tällekään kesälle ei tule tekemisen puutetta. Aiomme repiä paneloidun saunan täysin auki, jotta näemme, onko kosteus noussut hirsiseiniin. Tämä mahdollistaa myös saunan kokonaisvaltaisen uusimisen ja päätimmekin laajentaa saunaa lähes käyttämättä jääneen pukutilan verran. Itse ainakin arvostan väljää, toimivaa ja ennen kaikkea turvallista pesutilaa kantovedellä pestäessä, vanhassa saunassa kun sai jatkuvasti varoa polttamasta itseään kuumaan kiukaaseen. Uusi sauna onkin jo pääpiirteittäin suunniteltu ja tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa vanhan saunan purkuhommat ja toivottavasti päästä myös uutta lattiaa rakentamaan.


Puukiuas onkin ainoa, joka on tuottanut valinnan vaikeutta. Uudella saunalla tulee olemaan kokoa noin 20 m3, jonka lisäksi eristämätön hirsiseinä kasvattaa kiukaan tehontarvetta. Tekniset ja ulkonäölliset asiat huomioon ottaen, kärkikaksikkoon on noussut Harvia Legend 300 sekä IKI-kiukaan Maxi-IKI.

Kuvat: Harvia ja IKI-kiuas

Olimme jo ulkomuodon (ja mustan värin) vuoksi kallistumassa Harvian Legend -kiukaaseen, mutta jokin siinä kuitenkin tökki. Aikamme asiaa googletettuamme, löysimme paljon keskusteluja, joissa Legendin kerrottiin ruostuneen ja mustan maalin rapisseen alle kahdessa vuodessa. Myös takuuasioiden hoitaminen Harvian kanssa on ollut useamman ihmisen mielestä erittäin hankalaa eikä ko. firmasta ole saatu asianmukaista palvelua. Jotta päätöksemme ei kuitenkaan perustuisi pelkkään toisen käden tietoon, V selvitteli kiukaiden rakenteita. Maxi-IKI -kiukaassa 360 asteen komponenttirakenteinen kiertoputki kulkee kiukaan sisällä, kivimassan välissä, mikä takaa kivien tasaisen lämpiämisen. Harviassa puolestaan on perinteinen kamiinaratkaisu, jossa putki nousee tulipesästä suoraan ylöspäin. Meillä ainakin nousi epäilys siitä, mahtaako Harviassa alimmat kivet lämmetä ollenkaan. Ja jotta päätöksemme olisi vielä helpompi, IKI-kiukaan perustaja Jouni Kerrman on ollut se ensimmäinen verkkovaipparakenteisen kiukaan kehittäjä. Annettakoon siis kunnia hänelle, jolle se kuuluu. Meidän äänemme (ja rahamme!) päätyvät näillä näkymin IKI-kiukaan laariin.

Onko sinulla kokemusta jommasta kummasta kiukaasta?

Alkukesän huumaa


Että mä rakastan alkukesää. Sitä vihreyttä ennen luonnon puhkeamista kukkaan ja sitä tunnetta, kun kaikki kesäksi suunnitellut ihanat jutut on vielä edessä päin. Täällä on lomalaisella pitänyt kiirettä V:n mökkisaunan suunnittelun ja mökkiaitan keittiön kasaamisen kanssa. Lisäksi tulevana lauantaina juhlitaan parhaan ystäväni häitä, joten kaason hommiin valmistautuminen on ottanut oman aikansa. Istunkin parasta aikaa junassa kohti Etelä-Suomea ja kaiken rehellisyyden nimissä, vähän alkaa jo jännittää...



Instagramin puolella (@maailmanparaspaikka) olen ollut aktiivisempi ja etenkin Instastories on koukuttanut ihan totaalisesti. Sieltä näkeekin varmasti viikonloppuna myös häätunnelmia.

Oikein aurinkoista kesän alkua!

Valoa aitan minikeittiöön

V:n mökkiaitan remontti olisi tarkoitus saada valmiiksi tänä kesänä ja toivon mukaan pääsemme viikon päästä jo aloittelemaan keittiökalusteiden asennusta. Ikeasta haettu miniköökki on kuukauden päivät odotellut autotallissa mökille vientiä, mutta näillä leveysasteilla ei autolla ole ollut mökille mitään asiaa - lunta kun on auraamattomalla mökkitiellä ollut vielä tälläkin viikolla parikymmentä senttiä. Meillä onkin ollut hyvää aikaa miettiä aitan valaistusasioita, niitä kun en viime syksynä sisällyttänyt mökki- ja aittaremontista tekemääni sisustussuunnitteluopintojen lopputyöhön.

Mökillä ei ole lainkaan sähköjä, vaan tarvittava virta saadaan aurinkopaneeleista. Näin ollen tulevan valaistuksen täytyy sopia 12 voltin järjestelmään. Ja se kaventaakin valikoimaa melko reippaalla kädellä. Suurimmaksi haasteeksi onkin muodostunut pienen keittiön työtason valaistus. Hirsiseinän suojaksi tullaan asentamaan lasi ja se kiinnitetään todennäköisesti U- ja Z-profiilin alumiinilistoilla. Koska keittiöön ei tule yläkaappeja, ei valaistusta (esimerkiksi led-nauhaa) voi kiinnittää kaappien alaosaan. Äkkiseltään voisikin ajatella, että led-nauhan saisi lasin kanssa samoihin alumiinilistoihin kiinni. Mutta ei, tuntikausien googlettamisesta huolimatta, emme löytäneet sellaista listaa, johon mahtuisi sekä lasi että led-nauha, ainakaan mitenkään siististi. Ilmeisesti olemme ainoat, jotka kyseistä 2-in-1 listaa kaipaisimme.


Työtason päällä riippuvat valaisimet toisivat aittaan kaipaamaani ilmavuutta,  mutta koska seinälle on ollut suunnitteilla kevyt avohylly laseja, kahvikuppeja, kahvia yms. varten, roikkuisivat valaisimet hyllyn tiellä. Olenkin kallistumassa kovasti sen suuntaan, että seinään asennetaan kaksi mustaa seinäspottia. Ja koska valaisimet täytyy asentaa pintavetona, tulee johtojenkin olla mustat. Korosta sitä, mitä et voi peittää. Ehkä paras neuvo ikinä.
Kuva: Sunwind


Täältä voit lukea aitan paneelikaton maalauksesta ja täältä löydät jutun lattian uudesta väristä. Melkoisen muutoksen on aitta kokenut jo nyt.

Aurinkoista viikonloppua!

Harmaa keittiö?

Kuten monet blogia pitkään seuranneet tietävät, olen inhonnut meidän keittiökaappeja alusta alkaen. Uritetut ovet näyttävät makuuni aivan liian romanttisilta ja maalattuani keittiön ikkunaseinän ihanalla eukalyptuksen vihreällä, kaapinovien kellertävä sävy korostui entisestään. Meillä ei kuitenkaan allekirjoittaneen opiskelun vuoksi ole mahdollisuutta kalliiseen keittiöremonttiin ja koska kaapit ovat erikoismittaisia, tulisi pelkkä ovien vaihtaminenkin maksamaan hunajaa. Ehdotinkin yhtenä päivänä ovien maalaamista harmaaksi, harmaa sävy kun saisi koristeelliset ovet näyttämään freesiltä ja ehkä jopa aavistuksen modernimmilta. Ja aikansa asiaa mietittyään, V:kin innostui ajatuksesta ja oli jopa kuukkeloinut keittiökaappien maalausohjeita.

Kuva: Entrance
Kuva: Villa von Krogh
Kuva: Est living
Suurin huoleni onkin työtasojemme tummanruskea (jopa hieman punertava) laminaatti, jolle ei tähän hätään ole varaa tehdä mitään. V ei myöskään lämmennyt ajatukselle tasojen fiksaamisesta enkä itsekään kyllä ole vakuuttunut muovikalvon pitkäikäisyydestä keittiössä. Lisäksi sekä lattiamme että keittiön välitilat ovat harmaat, joten riski harmaaövereihin on suuri.


Mitäs sanot, kuulostaako idea ihan pähkähullulta?

P.S. Onko Bloggerissa taas jotakin vikaa vai missä mättää, kun alunperin terävät kuvat muuttuvat kauhean sumeiksi blogissa? Itse asiassa minun näytölläni näyttää tällä hetkellä kaikki vanhatkin kuvat sumeilta...

Äideille

Kouluhommat ovat pitäneet viime viikot super kiireisenä, mutta nyt vihdoin helpottaa. Jäljellä on enää yksi luento sekä pari kirjallista tehtävää ja sitten alkaa ansaittu kesäloma. Pieni varaslähtö lomailuun onkin jo otettu, sillä tämä viikonloppu kului rakkaan ystäväni polttarihumussa. Tänään on puolestaan aika juhlia äitejä ja inspiroituneena ystäväni kauniista hääkutsuista, tein äitienpäiväkortit ruskeasta kartongista ja kakkupaperista. Helppoa, nopeaa ja niin söpöä.


Tänä vuonna kortteja tuli kuitenkin tehtyä yksi vähemmän ja kyyneleet nousivat silmiin niitä kirjoittaessani. Jouluna pois nukkunut isoäitini on usein mielessä, niin paljon hänelle olisi kerrottavaa. Ja niin kova ikävä. Muistakaa siis onnitella (ja kiittää) äitejä, isoäitejä, sijaisäitejä ja varaäitejä - ihan jokaista elämänne voimanaista. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä jää viimeiseksi.


Rakkaudentäyteistä äitienpäivää - myös sinulle rakas mamma!