keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Puukiuasta valitsemassa: Maxi-IKI vs. Harvia Legend!

V:n mökkiaitan remontti on viimeisiä silauksia vaille valmis (ja kuvia tulossa heti, kun kuvaamaan ehdin), joten seuraavaksi voimme keskittyä mökkisaunaan. Alun perin ajattelimme siirtää saunan remonttia ensi kesään, mutta huhtikuussa mökillä käydessämme, V astui saunan lahonneesta lattiasta läpi. Keskellä saunaa ammottava reikä ratkaisikin remonttiaikataulun puolestamme, joten tällekään kesälle ei tule tekemisen puutetta. Aiomme repiä paneloidun saunan täysin auki, jotta näemme, onko kosteus noussut hirsiseiniin. Tämä mahdollistaa myös saunan kokonaisvaltaisen uusimisen ja päätimmekin laajentaa saunaa lähes käyttämättä jääneen pukutilan verran. Itse ainakin arvostan väljää, toimivaa ja ennen kaikkea turvallista pesutilaa kantovedellä pestäessä, vanhassa saunassa kun sai jatkuvasti varoa polttamasta itseään kuumaan kiukaaseen. Uusi sauna onkin jo pääpiirteittäin suunniteltu ja tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus aloittaa vanhan saunan purkuhommat ja toivottavasti päästä myös uutta lattiaa rakentamaan.


Puukiuas onkin ainoa, joka on tuottanut valinnan vaikeutta. Uudella saunalla tulee olemaan kokoa noin 20 m3, jonka lisäksi eristämätön hirsiseinä kasvattaa kiukaan tehontarvetta. Tekniset ja ulkonäölliset asiat huomioon ottaen, kärkikaksikkoon on noussut Harvian Legend 300 sekä IKI-kiukaan Maxi-IKI.

Kuvat: Harvia ja IKI-kiuas

Olimme jo ulkomuodon (ja mustan värin) vuoksi kallistumassa Harvian Legend -kiukaaseen, mutta jokin siinä kuitenkin tökki. Aikamme asiaa googletettuamme, löysimme paljon keskusteluja, joissa Legendin kerrottiin ruostuneen ja mustan maalin rapisseen alle kahdessa vuodessa. Myös takuuasioiden hoitaminen Harvian kanssa on ollut useamman ihmisen mielestä erittäin hankalaa eikä ko. firmasta ole saatu asianmukaista palvelua. Jotta päätöksemme ei kuitenkaan perustuisi pelkkään toisen käden tietoon, V selvitteli kiukaiden rakenteita. Maxi-IKI -kiukaassa 360 asteen komponenttirakenteinen kiertoputki kulkee kiukaan sisällä, kivimassan välissä, mikä takaa kivien tasaisen lämpiämisen. Harviassa puolestaan on perinteinen kamiinaratkaisu, jossa putki nousee tulipesästä suoraan ylöspäin. Meillä ainakin nousi epäilys siitä, mahtaako Harviassa alimmat kivet lämmetä ollenkaan. Ja jotta päätöksemme olisi vielä helpompi, IKI-kiukaan perustaja Jouni Kerrman on ollut se ensimmäinen verkkovaipparakenteisen kiukaan kehittäjä. Annettakoon siis kunnia hänelle, jolle se kuuluu. Meidän äänemme (ja rahamme!) päätyvät näillä näkymin IKI-kiukaan laariin.

Onko sinulla kokemusta jommasta kummasta kiukaasta?

torstai 8. kesäkuuta 2017

Alkukesän huumaa!


Että mä rakastan alkukesää. Sitä vihreyttä ennen luonnon puhkeamista kukkaan ja sitä tunnetta, kun kaikki kesäksi suunnitellut ihanat jutut on vielä edessä päin. Täällä on lomalaisella pitänyt kiirettä V:n mökkisaunan suunnittelun ja mökkiaitan keittiön kasaamisen kanssa. Lisäksi tulevana lauantaina juhlitaan parhaan ystäväni häitä, joten kaason hommiin valmistautuminen on ottanut oman aikansa. Istunkin parasta aikaa junassa kohti Etelä-Suomea ja kaiken rehellisyyden nimissä, vähän alkaa jo jännittää...



Instagramin puolella (@maailmanparaspaikka) olen ollut aktiivisempi ja etenkin Instastories on koukuttanut ihan totaalisesti. Sieltä näkeekin varmasti viikonloppuna myös häätunnelmia.

Oikein aurinkoista kesän alkua!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Valoa aitan minikeittiöön!

V:n mökkiaitan remontti olisi tarkoitus saada valmiiksi tänä kesänä ja toivon mukaan pääsemme viikon päästä jo aloittelemaan keittiökalusteiden asennusta. Ikeasta haettu miniköökki on kuukauden päivät odotellut autotallissa mökille vientiä, mutta näillä leveysasteilla ei autolla ole ollut mökille mitään asiaa - lunta kun on auraamattomalla mökkitiellä ollut vielä tälläkin viikolla parikymmentä senttiä. Meillä onkin ollut hyvää aikaa miettiä aitan valaistusasioita, niitä kun en viime syksynä sisällyttänyt mökki- ja aittaremontista tekemääni sisustussuunnitteluopintojen lopputyöhön.

Mökillä ei ole lainkaan sähköjä, vaan tarvittava virta saadaan aurinkopaneeleista. Näin ollen tulevan valaistuksen täytyy sopia 12 voltin järjestelmään. Ja se kaventaakin valikoimaa melko reippaalla kädellä. Suurimmaksi haasteeksi onkin muodostunut pienen keittiön työtason valaistus. Hirsiseinän suojaksi tullaan asentamaan lasi ja se kiinnitetään todennäköisesti U- ja Z-profiilin alumiinilistoilla. Koska keittiöön ei tule yläkaappeja, ei valaistusta (esimerkiksi led-nauhaa) voi kiinnittää kaappien alaosaan. Äkkiseltään voisikin ajatella, että led-nauhan saisi lasin kanssa samoihin alumiinilistoihin kiinni. Mutta ei, tuntikausien googlettamisesta huolimatta, emme löytäneet sellaista listaa, johon mahtuisi sekä lasi että led-nauha, ainakaan mitenkään siististi. Ilmeisesti olemme ainoat, jotka kyseistä 2-in-1 listaa kaipaisimme.


Työtason päällä riippuvat valaisimet toisivat aittaan kaipaamaani ilmavuutta,  mutta koska seinälle on ollut suunnitteilla kevyt avohylly laseja, kahvikuppeja, kahvia yms. varten, roikkuisivat valaisimet hyllyn tiellä. Olenkin kallistumassa kovasti sen suuntaan, että seinään asennetaan kaksi mustaa seinäspottia. Ja koska valaisimet täytyy asentaa pintavetona, tulee johtojenkin olla mustat. Korosta sitä, mitä et voi peittää. Ehkä paras neuvo ikinä.
Kuva: Sunwind


Täältä voit lukea aitan paneelikaton maalauksesta ja täältä löydät jutun lattian uudesta väristä. Melkoisen muutoksen on aitta kokenut jo nyt.

Aurinkoista viikonloppua!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Harmaa keittiö?

Kuten monet blogia pitkään seuranneet tietävät, olen inhonnut meidän keittiökaappeja alusta alkaen. Uritetut ovet näyttävät makuuni aivan liian romanttisilta ja maalattuani keittiön ikkunaseinän ihanalla eukalyptuksen vihreällä, kaapinovien kellertävä sävy korostui entisestään. Meillä ei kuitenkaan allekirjoittaneen opiskelun vuoksi ole mahdollisuutta kalliiseen keittiöremonttiin ja koska kaapit ovat erikoismittaisia, tulisi pelkkä ovien vaihtaminenkin maksamaan hunajaa. Ehdotinkin yhtenä päivänä ovien maalaamista harmaaksi, harmaa sävy kun saisi koristeelliset ovet näyttämään freesiltä ja ehkä jopa aavistuksen modernimmilta. Ja aikansa asiaa mietittyään, V:kin innostui ajatuksesta ja oli jopa kuukkeloinut keittiökaappien maalausohjeita.

Kuva: Entrance
Kuva: Villa von Krogh
Kuva: Est living
Suurin huoleni onkin työtasojemme tummanruskea (jopa hieman punertava) laminaatti, jolle ei tähän hätään ole varaa tehdä mitään. V ei myöskään lämmennyt ajatukselle tasojen fiksaamisesta enkä itsekään kyllä ole vakuuttunut muovikalvon pitkäikäisyydestä keittiössä. Lisäksi sekä lattiamme että keittiön välitilat ovat harmaat, joten riski harmaaövereihin on suuri.


Mitäs sanot, kuulostaako idea ihan pähkähullulta?

P.S. Onko Bloggerissa taas jotakin vikaa vai missä mättää, kun alunperin terävät kuvat muuttuvat kauhean sumeiksi blogissa? Itse asiassa minun näytölläni näyttää tällä hetkellä kaikki vanhatkin kuvat sumeilta...

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äideille!

Kouluhommat ovat pitäneet viime viikot super kiireisenä, mutta nyt vihdoin helpottaa. Jäljellä on enää yksi luento sekä pari kirjallista tehtävää ja sitten alkaa ansaittu kesäloma. Pieni varaslähtö lomailuun onkin jo otettu, sillä tämä viikonloppu kului rakkaan ystäväni polttarihumussa. Tänään on puolestaan aika juhlia äitejä ja inspiroituneena ystäväni kauniista hääkutsuista, tein äitienpäiväkortit ruskeasta kartongista ja kakkupaperista. Helppoa, nopeaa ja niin söpöä.


Tänä vuonna kortteja tuli kuitenkin tehtyä yksi vähemmän ja kyyneleet nousivat silmiin niitä kirjoittaessani. Jouluna pois nukkunut isoäitini on usein mielessä, niin paljon hänelle olisi kerrottavaa. Ja niin kova ikävä. Muistakaa siis onnitella (ja kiittää) äitejä, isoäitejä, sijaisäitejä ja varaäitejä - ihan jokaista elämänne voimanaista. Koskaan ei voi tietää, mikä päivä jää viimeiseksi.


Rakkaudentäyteistä äitienpäivää - myös sinulle rakas mamma!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Ihana Ninnimoi ja lahjavinkki kevään juhliin!

Tiedättehän, kun on palvelua ja sitten on PALVELUA. Piipahdimme V:n kanssa viime lauantaina Kuopio Designmarketissa, jossa monien muiden upeiden yrittäjien kanssa omaa pistettään piti Ninnimoin ihana Nina. Ninnimoi on sotkamolaisen Ninan yhden naisen yritys, joka tarjoaa ammattitaidolla suunniteltuja paperituotteita aina postikorteista ja julisteista tilaustyönä tehtyihin tuotteisiin. Tiesinkin jo ennakkoon haluavani piipahtaa Ninan myyntipöydässä ja tarttuihan sieltä tälläkin kertaa jotakin pientä mukaan.


Kerroinkin siinä myyntipöytää tutkaillessani Ninalle, kuinka eräs ystävänpäiväksi lähettämäni Ninnimoin kortti oli hävinnyt postissa eikä ystäväni ole tähän päivään mennessä sitä saanut. Ja arvatkaapa mitä Nina teki? Sujautti pienen ostokseni mukaan ilmaiseksi uuden Oot ihan super -kortin ja käski minun toimittaa se ystävälleni henkilökohtaisesti. Menin niin hämilleni tilanteesta, etten tainnut edes tajuta kiittää Ninaa tarpeeksi. Nämä ovat niitä pieniä (mutta sitäkin merkittävämpiä) juttuja, joilla jää varmasti asiakkaan mieleen.



Jos siis etsit kevään juhliin persoonallisia lahjoja, suosittelen tsekkamaan Ninnimoin verkkokaupan tarjonnan.


Unelmoi, mee, tee ja heitä kuperkeikka! Iloista vappuviikonloppua!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kumiviikunan pauloissa!


Sain ystävältäni maaliskuussa kumiviikunan pistokkaan, jonka annoin rauhassa kasvatella juuriaan vedessä. Toissa viikolla oli juuret kasvaneet jo niin suuriksi, että päätin istuttaa viikunan multaan. Tiesinkin heti, että haluan sille perinteisen punasaviruukun ja ovathan ne viikunan kanssa kuin luodut toisilleen.



Kiitos I vielä tätäkin kautta, nyt täytyy vain yrittää pitää tuo ihanuus hengissä...


Kivaa alkanutta viikkoa!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Wanted: Maailman mukavin nojatuoli!

V:n mökiltä löytyi maailman mukavin nojatuoli enkä todellakaan liioittele nyt yhtään. Yhdessäkään kokeilemassani tuolissa ei ole koskaan ollut niin miellyttävää istua kuin tässä kyseisessä kaunottaressa. Mittasuhteet ovat täydelliset ja istuma-asento ergonominen. Mielellämme siis kotiuttaisimme toisenkin samanlaisen jotta vältyttäisiin perheriidoilta mökkireissuilla. En kuitenkaan löytänyt tuolista mitään valmistustietoja, leimoista puhumattakaan. Kankaan kunnosta ja niittauksista päätellen, tuoli on uudelleen verhoiltu, joten ihana kukallinen kuosi ei varmaankaan ole alkuperäinen.


Mutta tuo runko, siitä saattaisi joku tunnistaa. Yksinkertainen, siro ja kertakaikkisen upea. Nojatuoli lienee hankittu 60- tai 70-luvulla ja suurimpana kysymysmerkkinä (ahkerasta googlettamisesta huolimatta) roikkuukin se, onko tuoli jonkin huonekalutehtaan tuotannossa ollut malli vai yksittäisen puusepän uniikki taidonnäyte.


Osaisitko sinä kertoa tuolista jotain?

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäistervehdys!


Iloista pääsiäisen aikaa! Kiva kun olet siellä <3

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Pienesti pääsiäistä!

Meillä ei pääsiäistä koristella kovinkaan runsaasti eikä tämäkään vuosi tee poikkeusta sen suhteen. Rairuoho minun oli tarkoitus kylvää, mutta olin laittanut siemenpussin niin hyvään talteen, etten enää löytänyt sitä. Viime viikonloppuna innostuin kuitenkin kokeilemaan tyhjennettyjen kananmunien koristelua ja se osoittautuikin melkoisen koukuttavaksi puuhaksi. Vapaalla kädellä piirtelin mustalla tussilla kuvioita ja vaikka työnjälki ei ihan priimaa olekaan, niin tykkään kyllä kovasti.



Narsissit eivät tänä vuonna houkuttaneet, joten niiden sijaan nappasin ruokaostoksilta helmililjan. Saattaa tosin olla, että joudun pääsiäisenä hakemaan vielä uudet kukat, niin hurjasti tämä on jo kasvanut. Ehkäpä otan nipun keltaisia tulppaaneja.


Koristeletko sinä pääsiäistä?

lauantai 8. huhtikuuta 2017

DIY Tv-taso!

Opiskelijaboksiini muuttanut televisio on ollut syyskuusta asti huoneeni lattialla ja sitä onkin ollut melkoisen epäergonomista katsoa niin matalalta. En ole kuitenkaan halunnut maksaa "oikeista" tv-tasoista, sillä ajatuksissa on pyörinyt sellaisen tekeminen itse. Ja mitä pienempiin osiin tason saisi, sitä parempi. Asun nimittäin neljännessä kerroksessa ja talomme minihissiin ei mahdu juuri mitään. Edelleen on traumat siitä, kun V:n kanssa kannoimme 120 senttistä runkopatjasänkyäni kierreportaita neljänteen.


Sainkin opiskelukaveriltani ilmaiseksi kaksi hieman kulunutta hyllylevyä, jotka päällystin valkoisella puukuvioisella DC fixillä. Ja toinen ihana luokkakaverini käytti minua autolla rautakaupassa, josta matkaamme lähti neljä kuuden kilon painoista pilariharkkoa. Harkot maksoivat 8 euroa ja 16 euron isosta DC fix rullasta jäi vielä lähes puolet jäljelle. Tämän tee-se-itse tv-tason hinnaksi ei siis tullut kuin vajaa parikymppiä. Täydellinen opiskelijabudjetin ratkaisu! Ja vieläpä sopivan rouhea minun makuuni.



Aurinkoista lauantaita!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kun Marimekko petti!

Mä rakastan Marimekkoa ja etenkin usealla eri kuosilla saatavilla oleva Oiva -astiasarja on löytänyt pysyvän paikan sydämessäni. Olenkin muotoiluopintojeni aikana tutustunut paremmin Marimekon historiaan ja voinut vain ihailla sen kykyä uudistua ja pysyä ajan hermolla vuosikymmenestä toiseen. Muistan myös sanoneeni opintojeni alussa, että haaveeni on jonakin päivänä olla Marimekon luova johtaja... Ja näköjään se tuli sitten julkistettua täälläkin.


Koska äitini tietää Marimekko innostukseni, sain häneltä viime syksynä syntymäpäivälahjaksi Marimekon lahjakortin. Ja heti joulukuussa sain viimein päätettyä, mihin haluaisin sen käyttää. Uusille pyyhkeille oli tarvetta ja koska meillä on aiemminkin ollut lahjaksi saatuja Marimekon pyyhkeitä, päätin panostaa kahteen muhkeaan kylpypyyhkeeseen mustavalkoisella Varvunraita-kuosilla. Pyyhkeet tuntuivat miellyttävän pehmeiltä ja paksuilta ja ajattelin, että kerrankos sitä "tuhlaa" tavallista kalliimpiin pyyhkeisiin.


Pesin pyyhkeet ennen käyttöönottoa ja innoissani odotin ensimmäistä käyttökertaa - ja petyin. Pyyhkeistä jäi iholle mustaa nukkaa. Ajattelin, että nukkaaminen häviää pesujen myötä ja pesinkin pyyhkeitä ahkeraan ohjeiden mukaan. Mutta ei. Helmikuun loppupuolella lähetin reklamaation kuvien kera Marimekolle ja kysyin, mistä pyyhkeiden runsas nukkaaminen voi johtua. Vastaukseksi sain selityksen froteen toiminnasta ja siitä, kuinka nukkaaminen kuuluu alussa asiaan, mutta sen kyllä pitäisi kohta puoliin loppua. Pyyhkeitä on nyt pesty joulukuusta asti ja edelleen, huhtikuussa, ne nukkaavat. Ensimmäistä kertaa ikinä, voin sanoa pettyneeni Marimekkoon. Ja pahasti. Brändi ja laatu eivät todellakaan kulje aina käsi kädessä.


Yritänkin kovasti toipua tästä pyyhe-episodin aiheuttamasta säröstä Marimekko rakkauteeni ja lohduttautua sillä, että onpahan ainakin yksi kehityskohde, josta kertoa, kun aikanaan sitä luovan johtajan paikkaa haen...

Tsemppiä viikkoon! Täällä tuntuu jo näin tiistai-iltana, että perjantai voisi tulla hieman nopeammin.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Penni ajatuksistani!

Täällä sitä istutaan junassa matkalla kohti kotia. Kouluhommia on riittänyt viime viikkoina ja kokoajan on ollut päällä sellainen mukava kiire - tiedättehän, sen verran painetta, että hommat tulevat tehdyksi, mutta yöunia ei ole tarvinut kuitenkaan menettää. Kesätyöt (tai oikeastaan niiden tämänhetkinen puute) aiheuttaa välillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta siitäkään en ole jaksanut liian suurta stressiä ottaa. Itselleni tärkein fokus on nyt muotoiluopinnoissani ja niiden etenemisessä ja eilen hoideltiinkin opettajatuutorin kanssa paperiasioita maisteriopintoihin siirtymisestäni. Olen ollut todella iloinen Lapin yliopiston myönteisestä suhtautumisesta aiempaan sosionomin ammattikorkeakoulututkintooni, sillä minun ei tarvitse tehdä enää toista kanditason tutkintoa. Tämän vuoden olen suorittanut teollisen muotoilun perus- ja ainepintoja (ja innokkaana vähän jo sivuainettakin) ja ensi syksystä alkaen siirryn suoraan maisteriopintoihin. Tulevat kiristykset opintotukeen eivät varsinaisesti helpota omaa tilannettani (puhumattakaan siitä, että opintotukioikeuteni loppuu joka tapauksessa parin vuoden päästä), joten lienee sanomattakin selvää, kuinka helpottunut olen opintojeni nopeutumisesta. Aionkin tänä viikonloppuna vain olla ja nauttia, elää hetkessä ja hymyillä. Tänään on kaikki hyvin.

Kuvahan ei liity aiheeseen mitenkään, mutta tykkään valtavasti String Pocketin tämänhetkisestä ilmeestä

Mahtista wiikendiä!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vihertää!

Viherkasvien mullanvaihto tuntuu käyneen monissa kodeissa kuumana ja minäkin sain toissa viikolla tehtyä huonekasveillemme vuosihuollon. Minua ei todellakaan ole siunattu hortonomin geeneillä, joten yllätyin kovasti laskiessani viherkasviemme määrää - niitä löytyy nykyisin jo yhdeksän aloe vera mukaan lukien.


Koska kasvien elinkaaren pituudesta ei hoivissani ole ikinä varmuutta, en ole halunnut maksaa niistä suuria summia. Ja isot kasvit tuntuvat maksavan hunajaa. Meillä onkin käynyt hyvä tuuri, sillä palmuvehkan saimme aikoinaan tuparilahjaksi ja peikonlehden pistokkaat saimme viime kesänä V:n esimieheltä. Viirivehkan puolestaan muutin mukanani opiskelijakämpästäni ja se onkin pisimpään ikinä hoidossani viihtynyt kasvi. Tosin niitä valkoisia kukkia siinä ei ole näkynyt...



Pienempiä kasveja olen sitten muutamalla eurolla ruokaostoksilta kotiuttanut, sillä niiden mahdollinen menetys ei lompakkoon tee suurta lovea. Ja ihme kyllä, ainoastaan aloe vera on pitänyt uusia edellisen heittäessä henkensä yli innokkaan kastelijan takia. Tekemällä sitä näköjään oppii.



Onko siellä jo mullat vaihdettu?

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Keittiön facelift Nefriitillä!

Alkuviikosta kirjoittelin uudesta väri-ihastuksestani ja blogin insta seuraajat jo varmaan tietävätkin, mihin seinään kaunista harmaanvihreää sudin. Keittiön ikkunaseinän edellisestä maalauksesta on kulunut pian viisi vuotta (hui kun aika menee nopeaan, ihan vastahan me tähän muutettiin!) enkä missään vaiheessa ollut erityisen tyytyväinen silloin valittuun harmaaseen -  se kun taittoi kovasti violettiin ja sai mitäänsanomattomalla olemuksellaan keittiön tuntumaan entistä maalaisromanttisemmalta. Remppaväsymys iski jossakin vaiheessa päälle ja koska olohuone-keittiö akseli remontoitiin ensimmäisenä, en kaiken muun keskellä jaksanut miettiä ikkunaseinän väriä uusiksi. Ja sitten siihen vain tottui. Törmätessäni vuodenvaihteessa ihanaan Nefriittiin tajusinkin yhtäkkiä löytäneeni keittiön seinään uuden värin.



Upea eukalyptuksen vihreä toi keittiöön ihan uudenlaista särmää eikä uritetut kaapinovet häiritse modernin seinän rinnalla yhtään niin paljon kuin aiemmin. Maalaisromanttisen tunnelman minimoimiseksi päätinkin olla laittamatta vanhoja ikkunalautoja takaisin paikoilleen. En myöskään halua tehdä uuteen maalipintaan yhtäkään turhaa reikää, joten verhoasia saa pysyä rauhassa mietinnän alla.


Olenkin muutokseen enemmän kuin tyytyväinen.


Kivaa viikonloppua!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Vihreän lumoissa!

Minulla on ollut jo pitkään havaittavissa kovemman luokan värikuumetta ja olenkin kieli pitkällä kuolannut instassa värikkäitä sisustuksia. Ihan kovinkaan hurjaksi en silti uskaltanut heittäytyä, mutta vähän kuitenkin. Murrettu, upea, harmaanvihreä, N494 Nefriitti. Voi kun se näyttäisi seinälläkin yhtä hyvältä...


Leppoisaa viikon alkua!

P.S. Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, ihan turhaan nähtävästi jännitin.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Omaa designia - Vino!

Olen opintojeni alusta alkaen odottanut, että saan tehdä jotakin "oikeaa" - ei siis maalauksia, veistoksia, finnfoam harjoituksia tai robotteja, vaan ihan aidosti jotain, jonka olen alusta alkaen saanut suunnitella ja toteuttaa ilman etukäteen määriteltyä tehtävänantoa. Ja vihdoin se hetki tuli, kurssitöiden ohella juuri ennen hiihtolomaa. Joten tässä se nyt on, Vino leikkuulauta/tarjoilualusta.


Vino on valmistettu koivusta ja raidasta ja puulajien vaihtelu luo alustan pintaan kauniin eläväistä kuviota. Yläreunan vinous ja pyöristetty kulma tuovat tarvittavaa kontrastia, mutta yleisilme pysyy skandinaavisen selkeänä. Vinon varsinainen juju löytyykin viistetystä reunasta, jota ei välttämättä ensi näkemältä edes huomaa.


Koska ruskea nahka on kiehtonut minua jo pitkään, halusin viimeistellä Vinon konjakinruskealla nahkalenkillä. Nahan ja puun yhdistelmä onkin yksi klassisimmista komboista ja kyllä se vaan edelleen toimii. Ai että mä tykkään tästä!



Huh, nyt se on sitten julkistettu. Voitte varmaankin uskoa, kuinka paljon minua jännitti...
Ihanaa viikonloppua!
Back to Top