SOCIAL MEDIA

Modernit joulupallokortit

Taas on se aika vuodesta, kun punaiset kirjekuoret täyttyvät joulutervehdyksistä ja tupsahtavat saajiensa postiluukkuihin hyvää mieltä tuottamaan. Itsellä jäi tänä vuonna korttien askartelu viime tippaan, mutta tänään saatiin meidänkin jouluntoivotukset Postin matkaan.


Tyylilleni uskollisena, kortit olivat jälleen yksinkertaisia. Leikkasin pahvista ympyrän muotoisen sablunaan, jonka avulla piirsin korttipohjiin pallot. Sitten vapaalla kädellä narut ja lopuksi  ääriviivatarroilla kortin alaosaan tervehdys.



Näiden tekemisessä ei kauaa mennyt, vaikka 32 korttia tulikin näperrettyä. Huomiseen 12.12. asti voi kortit lähettää edullisemmalla joulun ikimerkillä, joten vielä ehtii askarrella joulutervehdykset läheisille.


Iloa uuteen viikkoon!

Kun mummo pöydästään luopui

Olin katsellut V:n mummon olohuoneen pöytää jo pidempään "sillä silmällä" ja pariin kertaan kylässä ollessamme kurkannut vaivihkaa sitä peittäneen suuren pöytäliinan alle. Pinta näytti pääpiirteittäin ehjältä, pöydän väri ja muotokieli täydelliseltä ja pisteenä iin päällä jaloissa oli liikuttamista helpottavat pyörät. Kun sitten erään kerran siellä käydessä, mummo mainitsi V:lle pöydän olevan ylimääräinen, ilmoitti V sen saavan meiltä hyvän kodin.



Vaikka  pidän edelleen kovasti vanhasta itse tehdystä kuormalavapöydästä, pieni vaihtelu on aina paikallaan. Kuormalavapöytä kannettiinkin autotalliin odottamaan seuraavaa muutoksen puuskaa ja "uusi" pyöreä pöytä asettui paikoilleen kuin nakutettu. Koska keittiö, eteinen ja olohuone on meillä samaa avointa tilaa, vaikutti olkkarin pöydän vaihtuminen yleistunnelmaan valtavasti. Monet huonekaluistamme kun on suorakulmaisia, rikkoo pyöreä pöytä mukavasti teräviä linjoja. Eikä musta värikään varsinaisesti haittaa, etenkin näin talvella huomaan tummien värien houkuttavan kovasti. Että kiitosta vaan mummolle ihanasta pöydästä, meillä sitä rakastetaan kovasti.



Mahtista viikonloppua!

DIY Joulukalenteri kalamiehelle

Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin meidän V on kalamies. Kyllä hän toki metsästääkin, mutta perhonsidontapöydän ympärillä käy vapaapäivinä kuhina ja iltaisin youtubessa pyörii erilaiset kalastusvideot. Päätinkin tänä vuonna piristää V:tä rankan syksyn jälkeen ja askarrella hänelle oman joulukalenterin. Eikä minkä tahansa kalenterin, vaan kalamiehelle suunnatun version.

Ulkonäöllisesti en halunnut kalenterin liittyvän kalastukseen mitenkään, joten päädyin yksinkertaiseen mustavalkoiseen tyyliin. Pussit taittelin lahjapaperista ja numerot leikkelin kaapin perältä löytyneestä liitutaulutarrasta. Paikan kalenteri löysi eteisen kaapiston päätyyn maalatulta liitutauluseinältä, johon viritin sen narun ja nastojen avulla.




No mikä tästä tee-se-itse kalenterista sitten tekee kalamiehelle suunnatun? Sisältö, tietenkin. Ja tänään V:kin pääsi jo kärryille, mistä kalenterissa on kysymys, ensimmäisestä luukusta löytyi nimittäin ohje. Koska tiedän V:n lukevan blogiani, en voi eritellä kalenterin sisältöä tarkemmin, jottei yllätys mene pilalle. Jos joku tästä kuitenkin kovasti innostuu ja kaipaa inspistä yllätysten keksimiseen, voin sähköpostitse tai instan (@maailmanparaspaikka) DM:n kautta kertoa, mitä luukkujen takaa paljastuu.


Mukavaa joulukuun ensimmäistä!

Kaunis kalenteri vuodelle 2018

Olen henkeen ja vereen kalenteri-ihminen ja tarvitsen nimenomaan perinteisen paperisen version - asioiden ylös kirjaaminen kynällä saa menot pysymään paremmin mielessä. Sopivan kalenterin etsiminen onkin jokavuotinen operaatio, esteetikkona kun kalenterin ulkonäkö on yksi tärkeimpiä kriteerejä. Ja jotta homma ei menisi liian helpoksi, tarvitsen kullekin aukeamalle viikkonäkymän, kellonajat ja jokaisen päivän omaan pystysuoraan sarakkeeseensa. Tähän kaatuikin monen kauniin kalenterin osto, tällä hetkellä kun tuntuu olevan muotia tyhjä kirjoitustila sekä vaakasuoraan merkityt viikonpäivät.


Olinkin jo luovuttamassa kalenterin ulkonäön suhteen ja ostamassa ihan perus version tuunattavaksi, kunnes silmäni osuivat tyylikkään mustavalkoiseen kalenteriin. Sisältö täytti tarkat vaatimukseni ja kannessa oleva Tommy Tabermannin runo sinetöi ostopäätökseni.



Elämässäni on ollut parin viime vuoden aikana isoja päätöksiä ja rohkeutta hypätä on tarvittu. Runo puhuttelikin minua erityisesti ja päätin, että haluan muistaa sen rohkeuden joka kerta, kun kalenterini avaan. 


Onko sinulla jo kalenteri valmiina uuteen vuoteen?

Saunan vaalennus 2.0 / Lauteiden uudelleen käsittely

Yksi blogini luetuimpia postauksia on ollut saunan vaalennus ja päivääkään en ole katunut, että kyseiseen hommaan aikoinani ryhdyin. Koska silloin oli intoa enemmän kuin älyä, en tajunnut lauteittemme olevan irroitettavat. Tai muistelen niitä kyllä silloin kokeilleeni, mutta istuinritilät olivat sen verran painavat ja jämäkät, etteivät ihan pienellä nykimisellä irronneet. Niinpä käsittelin koko saunan lauteiden ollessa paikoillaan.

Nyt, neljä ja puoli vuotta myöhemmin, oli aika käsitellä lauteet uudestaan. Vaalea sävy oli pysynyt hyvänä odotettua paremmin, toki meillä käytetään aina laudeliinaa, joka sekin varmasti vaikuttaa osaltaan värin pysymiseen. Suurimmat kulumat oli nähtävissä keskilauteessa, jota metallinen löylykiulu ja kauha on vuosien aikana kolhinut. Eniten ärsytystä aiheutti kuitenkin vanha huono työnjälki - lauteiden ollessa paikoillaan ei saunavahaa tietenkään ollut saanut jokaiseen näkyvään väliin.


Aloitin käsittelyn irroittamalla lauteet ja pesemällä ne huolellisesti höyrypesurilla. Vuorokauden kuivumisen jälkeen hioin lauteet kevyesti hiomapaperilla, erityisesti niiltä kohdin, joissa oli aiempi käsittely ja puhdistin hiontapölyn. Sen jälkeen levitin vaahtomuovisiveltimellä uuden kerroksen valkoista saunavahaa puun syiden mukaisesti. Annoin lauteiden kuivua hetken aikaa ja vedin vahaa vielä toisen kerroksen.


Seiniin en tällä kertaa koskenut lainkaan, joten uudelleen käsitellyt lauteet näyttävät todella valkoisilta niihin verrattuna. Itseäni väriero ei kuitenkaan (ainakaan tällä hetkellä) haittaa, seinien sävy kun tuo saunaan mukavaa lämpöä.


Saunan viimeisteli uusi pellavainen laudeliina, jonka tein isosta kirppikseltä löydetystä pellavapyyhkeestä. Halkaisin jättikokoisen pyyhkeen pitkittäissuunnassa kahtia ja lopputuloksena oli juuri meidän lauteisiin sopiva istuinalusta.


Kyllä nyt kelpaa taas saunoa!

Isille

Tämän vuoden isänpäiväkorteissa luotin huumoriin ja siihen, että vähemmän on enemmän. Papalleni tosin rustasin hieman perinteisemmän kortin.



Oikein ihanaa isänpäivää kaikille isille!

Vapaata riistaa?

Olen useampaan kertaan törmännyt omiin blogikuviini erilaisissa facebook -ryhmissä ja vaikkei niissä mistään kaupallisesta voitontavoittelusta ole kyse, aiheuttaa itse otetun kuvan näkyminen "väärässä paikassa" aina hämmennystä. Näissä tapauksissa olenkin kommentoinut kyseistä julkaisua ja avannut mahdollisimman kohteliaasti sanaista arkkuani kuvien luvattomasta käytöstä. Ihmiset eivät useinkaan ymmärrä toimivansa väärin (ja valitettavasti osa ei edes välitä) ja kertovat kuvan löytyneen googlesta. Ja mikä pahinta, useinkaan julkaisuissa ei edes kerrota, että kuva on lainattu, puhumattakaan sen tarkemmasta lähdeviitteestä. Tällöin lukijalle tulee helposti ymmärrys, että kuva olisi julkaisun laatijan oma.


Kuvieni pyöriminen facebookissa ei tietenkään aiheuta minulle minkäänlaista vahinkoa, tavallaanhan se on imartelevaa, että kuvani inspiroivat ihmisiä. Itseasiassa, inspiraation ja ideoiden antaminen muille onkin yksi suurimmista syistä kirjoittaa julkista sisustusblogia. Se ei kuitenkaan tee kuvien luvattomasta käytöstä yhtään sen oikeutetumpaa. Internetin aikakausi tuntuukin hämärtäneen valokuvien tekijänoikeuksia ja ihmiset kokevat kaiken netissä olevan vapaana riistana. Kuvien julkaiseminen internetissä vaatii aina kuvaajan luvan. Se, että kuva löytyy googlesta/pinterestistä, ei anna lupaa sen vapaaseen käyttöön.

Tässä vaiheessa joudun itsekin myöntämään virheeni, sillä myös verkkokauppojen tuotekuvien käyttämiseen täytyisi aina pyytää lupa, kuvat kun ovat valmistajien tai maahantuojien omaisuutta. Olen useasti tehnyt tuotekuvista blogiin kollaaseja ja niihin linkittänyt aina kuvan alkuperäisen lähteen (=verkkokaupan), mutta valitettavasti se ei ole riittävää. Oppimisen paikka on siis ollut itselläkin ja kollaasien tekoa täytyy jatkossa miettiä uudelleen.


Kuvien käyttöön liittyvän välinpitämättömyyden lisäksi, monilta tuntuu unohtuneen netiketti. Sosiaalinen media tarjoaa helpon ja välittömän kanavan jakaa ajatuksiaan ja ihmiset tuntuvat purkavan sinne kaiken, mitä sylki suuhun tuo. Mihin hävisi hyvät tavat ja toisten ihmisten kunnioitus? Oblik. -blogin Jutta kirjoitti muutama viikko sitten aikuisten ihmisten somekäyttäytymisestä ja allekirjoitan Jutan ajatukset täysin. Asioista (ja etenkään makuasioista) ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos mielipidettäsi ei ole edes kysytty, mikä oikeuttaa sinut haukkumaan toisten ihmisten kotia, elämää tai ulkonäköä? Kuinka paha olo täytyy ihmisellä olla, että toisten mollaaminen saa oman fiiliksen tuntumaan paremmalta? Epäilen vahvasti, että nämä nettikiusaajat eivät kyseisiä asioita sanoisi päin naamaa. Silti se tuntuu näppäimistön kautta olevan ok.

Muistan ikuisesti ala-asteella suoritetun ompeluajokortin, joka täytyi käsityötunnilla läpäistä ennen kuin ompelukoneella sai tehdä muita töitä. Voisiko aikuisille harkita netikettipassia, joka jokaisen täytyisi suorittaa, ennen verkkoyhteyksien aukaisemista? Se ei varmasti poistaisi kaikkia ongelmia, mutta pakottaisi ihmiset miettimään omaa nettikäyttäytymistään ja sitä, mikä ylipäätään on verkossa laillista.

Maailman tylsin huone

Tiedättehän sen tunteen, kun jokin tilassa ei vain toimi? Ei, vaikka sitä katselisi mistä tahansa suunnasta. Vaikka keittiömme huutaakin remonttia ja kylpyhuoneesta en kehtaa edes puhua, meidän vierashuoneemme vie kuitenkin voiton kotimme tylsimmän tilan tittelistä. Kyseinen huone on pieni, vain hieman yli 7 neliötä ja suurimman osan tilasta haukkaa 120cm leveä sänky. Koska meillä ei kuitenkaan joka viikko ole yövieraita jonoksi asti, on huoneesta pyhitetty tilaa myös V:n kammottavalle perhonsidontapöydälle. Vaikkei chippendale tyylinen lipasto sovi millään muotoa kotimme sisustukseen, olen luovuttanut taistelun sen suhteen (onhan tämä kuitenkin myös V:n koti). Sain sen kuitenkin siirrätettyä kiinteän kaapin taakse jäävälle seinustalle, jolloin se ei hyppää heti ensimmäisenä silmään, huoneen ovi kun on pääsääntöisesti auki.


Vierashuoneen ongelma ei siis niinkään ole siinä, mitä siellä tällä hetkellä on, vaan ennemminkin siinä, mitä sieltä puuttuu. Huone tuntuu jotenkin paljaalta ja kolkolta ja se oikea fiilis on kateissa. Viileän harmaa värimaailma vaikuttaa osaltaan asiaan, mutta siitä en ole valmis luopumaan, tykkään nimittäin kovasti huoneen (hartaasti etsitystä) seinien sävystä. Verhoja en myöskään huoneeseen halua, onhan siellä jo kertaalleen ne ollut. Vierashuone onkin kokenut huoneistamme eniten muutoksia tässä talossa asutun viiden vuoden aikana. On ollut romanttista ja afrikkalaista henkeä sekä erinäisiä yrityksiä työpisteelle. Kalusteita on siirrelty ja vaihdeltu ja piensisustus mennyt ja tullut. Mikään ei kuitenkaan ole tähän mennessä toiminut. Niinpä jossakin vaiheessa vain luovutin, itse kun en vierashuoneessa juurikaan käy.



Yhtenä päivänä se ajatus sitten iski - luonnomateriaaleja ja viherkasveja. Niin yksinkertaista, mutta toimivaa. Google onkin käynyt viime päivinä kuumana metsästäessäni sopivaa juuttimattoa ja ihmetellessäni erilaisia palmuja ja viikunoita. Vielä jos V:n saisi ylipuhuttua maalauttamaan lipaston mustaksi, voisi huoneesta oikeasti tulla viihtyisä. Tai ainakin huomattavasti nykyistä nätimpi.

Onko sinun kodissasi tilaa, joka tuntuu vaikealta sisustaa?

(Joululahja)haaveita

Meillekin on viimein satanut kunnolla ensilumi, joten ajatukset kääntyvät väkisinkin lähestyvään jouluun (kyllä, nyt se on sitten mainittu). Joulutortut ja glögi ovat vielä toistaiseksi korkkaamatta ja joulukoristelaatikkokin saanut olla rauhassa varastossa, mutta ajatuksiin on jo hiipinyt muutamia lahjatoiveita. Tai ainakin sellaisia juttuja, joista tällä hetkellä kovasti haaveilen.


Ikea Tillagd -aterimet
House Doctor Drop -paperilyhdyt
Lampe Gras N°214 -seinävalaisin

Mitä sinun haavelistaltasi löytyy?

Kutsumaton vieras

Tätä tekstiä ei ole helppo kirjoittaa, mutta koen tärkeäksi sen tehdä. Saada päässä pyörivä möykky jonkinlaiseen järjestykseen, kirjoittaa auki ajatukseni ja alkaa käsitellä niitä.

Lamauttavaa kipua, vatsakramppeja ja pahaa oloa. Itkua, tuskanhikeä ja pelkoa. Verikokeita, näytteitä, kuvauksia ja kiireellinen tähystys. Siinä kuulumisia viime ajoilta. Osasin kyllä odottaa jonkinlaista diagnoosia, mutta shokkina se silti tuli. Krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Lääkityksellä tauti voidaan saada oireettomaksi, mutta tulehdus voi aina uusia tai levitä.


Päällimmäinen tunteeni tällä hetkellä onkin pettymys - pettymys omaa elimistöäni kohtaan. Koska kyseessä on autoimmuunisairaus, keho hyökkää itseään vastaan ilman varsinaista ulkopuolista aiheuttajaa. Miksei typerä elimistö ymmärrä satuttavansa itseään? Blogia pitkään seuranneet tietävät minulla olleen ongelmia terveyteni kanssa aiemminkin. Elimistöni on taistellut allergeeneja vastaan jo vuosia, poskionteloita ja nenää on leikattu pariin otteeseen ja allergiat ovat vain pahentuneet iän karttuessa. Tämän vuoden alusta sain viimein aloitettua siedätyshoidon kahdelle pahimmalle allergeenille ja astmani on pysynyt pitkään hyvässä hoitotasapainossa. Kaikki oli hyvin. Siksi elimistöni uusi romahdus oli kuin isku vasten kasvoja. Miksi kehoni tekee minulle näin?

Tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan ja itku on todella herkässä. Väsymys on valtava ja mieleni tekisi vain nukkua. Jostain on kuitenkin pakko aloittaa. Yrittää jollakin tapaa hyväksyä sairaus ja pikkuhiljaa oppia hallitsemaan sitä. Meidän elämään on tullut kutsumaton vieras, jonka kanssa minun on pärjättävä loppuelämäni. Halusin tai en.


Niin ruma, että jo kaunis



Saanen esitellä uusimman "perjantaipuska" löytöni. Kyseiset varret myytiin nimellä frillakaali ja nappasin ne matkaani Prisman leikkokukka hyllystä. V:n ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun esittelin innoissani löytöäni. Ja siinä ne nyt töröttävät, paraatipaikalla keskellä ruokapöytää. Niin äärettömän rumina, mutta silti niin kauniina.




Oletko sinä tehnyt erikoisia kukkalöytöjä?

Euron syyskukat

Ihanaa olla kotona ja pitkästä aikaa blogin parissa. Opintoihin paluun jälkeen elämä on ollut melko hektistä ja jälleen hurahti melkein kuukausi, etten päässyt käymään kotona lainkaan. Tänä viikonloppuna onkin vain hyggeilty ja nautittu omasta rakkaasta kodista.

Sain myös viimein heivattua kuolleet kesäkukat mäkeen ja syyskukkien shoppailureissulla teinkin melkoisen löydön. Markettivalikoima oli tässä vaiheessa syksyä jo melko huono eikä ostoskoriin nostetun valkoisen callunan lisäksi oikein mikään miellyttänyt silmääni. Kunnes törmäsin tähän violetinsävyiseen keijunkukkaan. Pikainen googletus kertoi sen soveltuvan myös syysistutuksiin ja lehtien jopa talvehtivan lumen suojassa, joten ostopäätöstä ei tarvinut kauaa miettiä. Etenkään, kun sen hinta oli alennettu euroon kappaleelta. Nappasin matkaani neljä ja siirryin hykerrellen kassajonoon.


Valkoinen calluna löysi paikkansa ulko-oven vieressä olevan metallijakkaran päältä ja pilkkahinnalla saadut keijunkukat istutin kuistin edessä oleviin valkoisiin ruukkuihin.



Olen kyllä super tyytyväinen löytööni, onpahan kerrankin jotakin muuta kuin ne iänikuiset hopealangat ja kellokanervat. Talvea kohti mentäessä lisään kuistille vielä kynttilöitä, mutta muutoin meillä ollaan valmiita ensimmäisiin pakkasöihin.




Leppoisaa sunnuntaita!

Lumikenkä tuli taloon

Klassinen rottinki on tehnyt tänä vuonna paluun ja asiaa tarpeeksi makusteltuani, minäkin olen sille viimein lämmennyt. Luonnonmateriaalina rottinki tuo lämpöä sisustukseen ja sopii yhdisteltäväksi monenlaiseen tyyliin. Olohuoneessamme olikin nojatuolin mentävä aukko ja olin jo kesällä ostamassa mustaa korkeaselkäistä Vintage Lumikenkätuolia. Ostosreissu paikallisesta kalusteliikkeestä päättyi kuitenkin ei oohon ja pahoitteluun, he kun eivät enää tilaisi kyseistä tuolia Parolan Rottingin nostettua jälleenmyyntihintoja. Ainoa vaihtoehtoni olisi ollut tilata tuoli suoraan Parolasta ja maksaa siitä 39 euron toimituskulut. Sanokaa mitä sanotte, mielestäni se tuntui kohtuuttomalta. Tuoliasia jäi siis hautumaan.

Selailtuani viime viikolla tori.fi:tä, huomasin myynti-ilmoituksen kahdesta rottinkituolista. Hintapyynti 25 euroa kappaleelta. Otin välittömästi yhteyttä myyjään ja sovimme haun mökille mennessämme, tuolit kun olivat matkan varrella. V:n pakatessa tuoleja peräkärryyn, hykertelin itsekseni onnesta, ne kun näyttivät kovasti matalilta Lumikengiltä. Ja saatuani asiaan vahvistuksen, tiesin tehneeni loistokaupat.


Toinen tuoleista jäi toistaiseksi mökille, mutta toinen pääsi paraatipaikalle olohuoneeseemme. Ja kuinka hyvin luonnonvärinen rottinki sopiikaan meille. Melkoinen onnenpotku, että alkuperäinen ajatus mustasta tuolista meni mönkään. Vintagea pienempi matala Lumikenkätuoli on mittasuhteiltaan meille parempi ja käytetyn tuotteen ostaminen aina uutta ekologisempi vaihtoehto. Puhumattakaan siitä rahasummasta, jonka säästin.




Täysin ehjät tuolit olivat myyjän lapsuudenkodista ja palvelleet siellä vuosikausia. Myyjä tuntuikin olevan kovin iloinen tuolien päästessä uuteen kotiin ja käyttöön. Toivonkin meidän yhteiselomme jatkuvan seuraavat vuosikymmenet.


Mukavaa torstaita! Kohta se on taas viikonloppu ja minä saan rakkaan ystävän kylään.

Vaaleanpunainen unelma

Nyt se on sitten tapahtunut. Aivan puskista ja yllättäen. Olen ihastunut puuteripinkkiin.

Kaikki alkoi vaaleanpunaisesta collegejakusta, jonka nappasin yllättäen matkaani farkkuostoksilla. Minä, vaaleanpunaisen vieroksuja, joka jo pikkutyttönä vähät välitti muiden prinsessasängyistä ja nukkui tyytyväisenä maailman hienoimmissa dinosauruslakanoissa. Kun jakku oli ostettu, oli saatava lisää. Seuraavaksi meille kotiutuikin puuteripinkki koristetyynynpäällinen ja kuin varkain, vaaleanpunainen oli levinnyt sisustukseen. Ja myös blogin ulkoasuun. Nyt, haavelistan kärjessä keikkuu puuteripinkki sohva.
Kuva: Ikea

Olen haaveillut uudesta sohvasta jo pitkään, meidän nykyiset kun alkavat olla elämänsä ehtoopuolella. Ostimme ne käytettyinä ystäviltämme tähän taloon muuttaessamme ja ne ovatkin palvelleet erittäin hyvin vuosien aikana. Nyt olisi kuitenkin uudistuksen aika ja vaaleanpunainen Söderhamn olisi siihen täydellinen. Se toisi kaivatun väripilkun olohuoneeseemme ja olisi sopivan siro isosta koostaan huolimatta. Suurin ongelma tässä haaveessa on kuitenkin V, hän kun "ei ole vielä valmis vaaleanpunaiseen sohvaan". Miehet...



Onko sinulla ollut yllättävää väri-ihastusta?

Ripaus syksyä

Kesä tuli ja meni ja vaikka itse olen saanut lomailla sen lähes kokonaan, tuntuu kuin se ei olisi koskaan kunnolla alkanut. Kalenteri on kuitenkin kääntynyt syyskuun puolelle ja opintojen alku häämöttää viikon päässä. Vaikka Rovaniemelle palaaminen ei itsessään houkuta, niin opintoja odotan innolla. Maisterivaiheeseen siirtyminen, uudet ihmiset ja se pieni jännitys vatsan pohjalla. Tänä kesänä se jotenkin iskostui päähäni - minä, tuleva muotoilija. On ollut mahtavaa tajuta, että se oma juttuni on viimein löytynyt ja yliopistolta saadun tuen myötä, olen saanut melko vapaasti rakentaa omaa polkuani. Opiskelumotivaatio on kasvanut entisestään ja visio siitä, mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, on selkiytynyt. Kesä olikin tervetullut hengähdystauko todella raskaan vuoden jälkeen.


Kotonakin on jo ripaus syksyä, pimeät illat kun suorastaan vaativat kynttilöiden tunnelmallista valoa. Ja vaikka kesä ei niin lämmöllä hellinytkään, odotan jo kovasti syksyn upeaa väriloistoa ja raikkaan kuulaita aamuja. Minkäs sille voi, syksyn lapsi kun olen.



Syksyn tuoksuista sunnuntaita!