lauantai 25. helmikuuta 2017

Voimanaisia ja priimaa asennetta!

Tiedättekö sen tunteen, kun tapaat uuden ihmisen ja sulle tulee välittömästi siitä tosi voimaannuttava fiilis? Mulle kävi niin joulukuussa, käydessäni Kainuulaisella Joulutorilla, jossa törmäsin itselleni uuteen tuttavuuteen Prameaan. Ja Tiinaan. Matkaani lähti kotimainen lahja parhaalle ystävälleni sekä valtava inspiraation puuska.

Pramean takaa löytyy kaksi kainuulaislähtöistä sisarusta, Tiina ja Sini. Muotoilija Tiina vastaa korujen suunnittelusta ja Sini toimii yrityksen bisnesnaisena. Pramean tuotteet korostavat meidän jokaisen ainutlaatuisuutta ja koko perheyrityksen toiminta on lähtenyt näiden voimanaisten haaveista ja uskalluksesta tehdä ne todeksi. En siis voi kuin ihailla. Lisäksi Tiina kirjoittaa ihanaa Muotopuolia -blogia, jonka suosittelen ehdottomasti lisäämään omalle lukulistallesi.


Ja pakkohan minunkin oli saada omat voimakoruni, joten tilasin itselleni upeat Priimat. Nämä korvissa mikään ei tunnu mahdottomalta!


Kiitos Tiina ja Pramea kun olette!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kun telkkari lähti!

Muuttaessani syksyllä opiskelijakämppääni Rovaniemelle, vein mukanani vanhan televisioni - sen ainoan, joka meiltä löytyi. V:llä oli ajatuksena ostaa uusi ja isompi tilalle, mutta hän tottuikin nopeasti elämään ilman telkkaria, etenkin kun mediahuoneesta löytyy videotykki. Uutta televisiota ei siis ole hankittu eikä todennäköisesti hankitakaan, sillä televisioton koti tuntuu nykyisin täysin luonnolliselta. Olohuoneeseen jäi kuitenkin vanha Ikean tv-taso, jonka alaosassa säilytämme halkoja. Siitä emme säilytystilan vuoksi halunneet luopua, joten taso oli pitkään puolityhjänä enkä oikein osannut tehdä sille mitään. Pienet asetelmat tuntuivat hukkuvan isoon tasoon eikä mikään miellyttänyt silmää. Kunnes yhtenä sunnuntaina keksin kokeilla peikonlehteä tv-tason päälle.


Kaveriksi vaaleanharmaa huopakori ja se oli siinä. Ennen joulua tekemäni tupsuseinävaatekin näyttää kuuluvan nyt paremmin kokonaisuuteen. On tämä sisustus vain jännä harrastus, kun ihan pieniä yksityiskohtia vaihtamalla, voi saada suuren muutoksen. Olenkin tällä hetkellä erittäin tyytyväinen tähän osaan olohuoneesta. Tosin se pitkään haikailemani musta rottinkituoli olisi vielä piste iin päälle...


Leppoisaa tiistai-iltaa!

torstai 16. helmikuuta 2017

Löytö: Marmoriset tuikkukipot!

Joskus se kuulkaa käy meikäläiselläkin tuuri kirppistelyn suhteen. Löysin nimittäin toissa viikolla Rovaniemen facebook kirpparilta marmoriset tuikkukipot kolmella eurolla. Kuvitelkaa, kolmella eurolla! Ja sattuivatpa vielä olemaan matkan varrella yliopistolta opiskelijakämpälle, joten noutokin sujui helposti. Ai että mä olen rakastunut!




 Mitäs tuumaatte, hitti vai huti?

lauantai 11. helmikuuta 2017

Ryhdikästä ruutua!

Mä olen todella kranttu petivaatteiden kuosien suhteen ja asiaa ei auta lainkaan se, että V on halunnut säästää vanhoja Marimekon sinertävä kuviollisia pussilakanoitaan. Ihan kivoja joo, mutta ei ihan mun makuuni. Pellavalakanoita kokeilin ensimmäistä kertaa vuosi sitten, mutta V ei tykännyt niistä lainkaan - toisin kuin allekirjoittanut, joka rakastui niihin välittömästi. Kompromissina muutin pellavalakanamme mukanani Rovaniemelle, jossa ne pääsivätkin paremmin oikeuksiinsa, kiitos pesutuvan kuivausrummun. Kun sitten yhtenä päivänä Prismassa seikkaillessani (ihan siis kirjaimellisesti, meidän Prisma kun on remontissa) törmäsin Familonin ruutukuosisiin pussilakanoihin, tiesin löytäneeni kotiin uudet lempparit.



Koska ruutujen viivat näyttävät vapaalla kädellä piirretyiltä, on ruutukuosi mukavan rento. Ja meillä kun ei nykyisin kovinkaan usein sänkyä pedata, niin näitä kehtaa pitää näkyvillä toisin kuin niitä vanhoja kalsarikuoseja. Vielä kun löytäisi toisen kivan setin pussilakanoita, niin ne sinertävät voisi unohtaa sinne kaapin perälle.


Mukavaa lauantai-iltaa!

tiistai 7. helmikuuta 2017

Se aika vuodesta!

Ai että mä rakastan tulppaaneja! Vaikka neilikat on edelleen lemppareita, niin kyllä tulppaanit kuuluvat talveen. Näihin kirkkaisiin pakkaspäiviin, jolloin aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja ajatukset vaeltavat kevääseen. Joten tässäpä niitä nyt tulee - tulppaaneja edestä, tulppaaneja takaa ja tulppaaneja ihan joka suunnasta.





Iloa alkaneeseen viikkoon!

torstai 2. helmikuuta 2017

Superhelpot uunijuurekset fetalla!

Kuten blogiani pitkään seuranneet tietävät, minä en ole mikään intohimoinen kotikokki. Perus arkiruuat makaroonilaatikosta nakkikeittoon kyllä hoituu, mutta niidenkään teosta en suuremmin nauti. Viikonloppuisin V hoitaakin pääkokin roolin ja minä olen mielelläni lisuke- ja salaattivastaava. Yhdeksi lempparilisukkeeksi meillä onkin noussut uunijuurekset fetalla ja teinpä minä tätä yhtenä päivänä ihan pääruuaksikin itselleni.


Uunijuurekset fetalla

1 bataatti
2 isoa porkkanaa
3-4 perunaa
1 iso sipuli
oliiviöljyä
mausteita
fetajuustoa

Kuori juurekset ja pilko ne reiluiksi paloiksi. Levittele palat voideltuun vuokaan ja lisää oliiviöljy sekä haluamasi mausteet. Kääntele paloja, jotta öljy ja mausteet levittyvät tasaisesti. Paahda juureksia 200 asteessa n. 25min. Murustele käsin päälle fetajuusto (tai levittele valmiit kuutiot) ja paista uunissa vielä n. 15 min.


Niin helppoa ja hyvää! Ja mainitsemisen arvoista on myös se ihana tuoksu, joka paahdetuista juureksista leviää kotiin.

Herkullista helmikuun alkua!

P.S. Jotenkin ihan älytöntä, että kaltaiseni epäkokkaajan sisustuspainotteisen blogin luetuimpana postauksena keikkuu edelleen tonnikalapastavuoan ohje. Pitääköhän se alkaa ruokabloggaajaksi...
Back to Top